Viktor Agejev (nyrkkeilijä)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo entisestä Neuvostoliiton nyrkkeilijästä. Viktor Agejev voi viitata myös samannimiseen entiseen neuvostooliittolaiseen vesipalloilijaan.
Mitalit
Maa:  Neuvostoliitto
Miesten nyrkkeily
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Itä-Berliini 1965 71 kg
Kultaa Kultaa Rooma 1967 71 kg

Viktor Petrovich Agejev (ven. Виктор Петрович Агеев, s. 7. heinäkuuta 1941 Moskova, Neuvostoliitto) on venäläinen, Neuvostoliittoa edustanut entinen nyrkkeilijä ja urheilujohtaja.

Viktor Agejev aloitti nyrkkeilyuransa 13-vuotiaana "Trud"-urheilujärjestössä. Hän nousi Neuvostoliitossa pinnalle alle 20-vuotiaiden mestaruuskisoissa 1960 voittaessaan sarjan alle 67 kg. Samana vuonna hän osallistui myös aikuisten mestaruuskisoihin ja pääsi puolivälieriin. Seuraavana vuonna 1961 Agejev hävisi Neuvostoliiton-mestaruuskisoissa välierissä Ričardas Tamulisille, joka voitti samana vuonna sarjan Euroopan-mestaruuden. Tappio tuli Tamulisille myös seuraavana vuonna Neuvostoliiton-mestaruuskisoissa, mutta tällöin loppuottelussa.[1]

Huipulle armeijan urheiluseuran kautta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1962 Agejev meni armeijan palvelukseen ja siirtyi edustamaan TsSKA Moskovaa eli armeijan urheiluseuraa. Seuraavan vuoden 1963 Neuvostoliiton-mestaruuskilpailuissa tuli mestaruus ja samalla välierissä voitto juuri Euroopan-mestaruuden voittaneesta Tamulisista.[1]

Agejev oli nyrkkeillyt sarjassa alle 67 kg, mutta paino-ongelmat pakottivat siirtymään sarjaan alle 71 kg. Vuoden 1964 tähtäin oli Tokion olympialaisissa, mutta esteeksi muodostui Boris Lagutin, kaksinkertainen Euroopan-mestari ja olympiamitalisti, joka voitti Agejevin Neuvostoliiton-mestaruuskisoissa välierissä ja nousi olympiaedustajaksi ja siellä olympiavoittajaksi.

Neuvostoliiton nyrkkeilyn huipulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1965 Agejev nousi sarjan alle 71 kg Neuvostoliiton ykköseksi Lagutinin väistyttyä. Agejev voittikin heti Euroopan-mestaruuden Itä-Berliinin kisoissa. Ennen loppuottelua hän voitti Sveitsin Baumannin, Itä-Saksan Jürgen Voigtländer ja Italian Mario Casatin. Loppuottelussa Agejev voitti Bulgarian Angel Doitševin teknisellä tyrmäyksellä.[2] Vuoden 1967 EM-kisoissa Roomassa Agejevin onnistui uusia Euroopan-mestaruus voitoilla Hollannin Hermann Scheregarduksesta, Skotlannin Tom Imriestä ja Romanian Ion Covacista. Loppuottelussa Agejev kukisti Puolan Witold Stachurskin.[3] Euroopan-mestaruuden jälkeen tuli vielä kolmas Neuvostoliiton-mestaruus sarjassa alle 71 kg.

Vuosi 1968 oli olympiavuosi, ja Agejevin tavoite oli otella olympialaisissa. Esteeksi tuli kuitenkin entinen mestari Boris Lagutin, joka palasi kehään vuoden 1967 lopulla. Vuoden 1968 Neuvostoliiton-mestaruuskisa oli keskeisin näytön paikka olympianyrkkeilijöitä valittaessa. Lagutin otti semifinaalissa Agejevista voiton ja voitti vielä loppuottelun. Näin Agejevin olympiatie oli poikki.

Urheilu-uran jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viktor Agejev päätti uransa vuoteen 1968 ja siirtyi urheiluopettajakoulutukseen Moskovan fyysisen kulttuurin instituuttiin. Siviilielämässä Agejev ajautui riitoihin neuvostourheilujohdon kanssa. Tämän vuoksi häneltä kiellettiin asuminen Moskovassa.[1]

1970-luvulla Agejev sai palata Moskovaan, ja hän valmensi muun muassa Viktor Rybakovia, Valeri Limasovia ja Vasili Solominia. Neuvostoliiton hajotessa Agejevista tuli ensimmäisiä ammattinyrkkeilyn toimijoita. Vuosina 1992–2017 hän oli Venäjän ammattinyrkkeilyliiton puheenjohtaja, joka liittyi osaksi World Boxing Association (WBA) -organisaatiota. Agejev perusti 1990-luvulla Balašihaan Moskovan alueelle oman urheilukoulun, jossa nuorista koulutetaan nyrkkeilijöitä.[4], [1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Агеев Виктор Петрович ruspekh.ru. 6.7.2018. Arkistoitu 2.12.2018. Viitattu 18.9.2018. (venäjäksi)
  2. 16.European Championships – Berlin, GDR – May 22–29 1965 amateur-boxing.strefa.pl. 1965. Viitattu 18.9.2018.
  3. 17.European Championships – Rome, Italy – May 25 – June 2 1967 amateur-boxing.strefa.pl. 1967. Viitattu 18.9.2018.
  4. АГЕЕВ Виктор Петрович infosport.ru. Viitattu 18.9.2018. (venäjäksi)