Viipurin raitiovaunuonnettomuus
| Viipurin raitiovaunuonnettomuus | |
|---|---|
.JPG) Lyhtypylvääseen törmännyt moottorivaunu. |
|
| Päivämäärä | 15. syyskuuta 1920 |
| Aika | n. 16.00 |
| Paikka | Viipuri |
| Valtio | Suomi |
| Rataosa | Viipurin raitioliikenne |
| Liikennöitsijä(t) | Elektricitätswerk & Strassenbahn Wiborg |
| Tiedot | |
| Kuolleita | 5 |
| Loukkaantuneita | ainakin 10 |
| Kustannukset | 15 000 mk |
Viipurin raitiovaunuonnettomuus tapahtui 15. syyskuuta 1920, kun Viipurin raitioliikenteen linjan numero 1 moottorivaunu suistui kiskoilta Katariinankadun (myöh. Linnankatu ja nyk. Krepostnaja ulitsa) ja Torikadun (nyk. Pionerskaja ulitsa) kulmassa. Kyseessä on Suomen kaikkien aikojen pahin raitiovaunuonnettomuus, jossa kuoli viisi ihmistä ja loukkaantui ainakin kymmenen.
Kolme linjaa käsittävä Viipurin raitioliikenne oli aloitettu vuonna 1912. Sen liikennöinnistä vastasi saksalaisen AEG:n omistama yhtiö Elektricitätswerk & Strassenbahn Wiborg.[1] Ensimmäinen kuolemaan johtanut onnettomuus sattui tiettävästi vuonna 1919, jolloin nuori poika jäi raitiovaunun alle.
Onnettomuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1920 suuronnettomuus tapahtui Viipurin keskustassa Papulan kaupunginosan ja Vanhan raatihuoneen torin välisen linjan numero 1 paluureitillä. Moottorivaunusta ja sen vetämästä matkustajavaunusta koostunut yhdistelmä kulki silloista Katariinankatua itään loivaa alamäkeä pitkin, kunnes se jossakin vaiheessa karkasi kuljettajan hallinnasta. Raitiovaunun ohitettua Mustainveljestenkadun vauhti jatkoi kiihtymistään jyrkkenevässä alamäessä. Viipurin raitioliikenteen matkavauhdiksi oli tarkoitettu korkeintaan 20 km/h, jonka irti päässyt yhdistelmä ylitti reilusti. Lopulta vaunut suistuivat kiskoilta vasemmalle kääntyvässä Katariinankadun ja Torikadun kulmassa. Moottorivaunu pyörähti ympäri, päätyi lopulta oikealle kyljelleen ja törmäsi kadun reunassa olleeseen valurautaiseen valaisinpylvääseen. Takimmainen vaunu suistui myös kiskoilta mutta pysyi pystyssä, ja sen matkustajat säästyivät pahemmilta vammoilta. Molemmat vaunut olivat käytännössä aivan täynnä matkustajia.[2]
Uhrit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiskoilta suistuessaan moottorivaunu törmäsi jalkakäytävällä kulkeneeseen 18-vuotiaaseen naiseen ja tämän työntämiin lastenvaunuihin, joissa ollut kaksivuotias poika kuoli välittömästi. Lastenvaunuja työntänyt palvelijatar sai vakavia vammoja mutta säilyi hengissä. Kolme onnettomuuspaikalla kuollutta matkustajaa olivat kaikki viipurilaisia työmiehiä, joista nuorin oli vasta 18-vuotias. Viidennen kuolonuhrin turma vaati yhdeksän päivää myöhemmin, kun sairaalassa hoidettavana ollut raitiovaununkuljettaja menehtyi saamiinsa vammoihin. Vakavasti loukkaantuineita oli noin kymmenkunta, ja lisäksi useat saivat lievempiä vammoja. Pahiten loukkaantuneista vanhin oli 89-vuotias mies.[2]
Jälkiselvittelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Onnettomuuspaikalle saapui nopeasti sotilaita läheiseltä Keskuskasarmilta. Heidän avullaan uhreja siirrettiin viereiselle Paraatikentälle, joista loukkaantuneita alettiin kuljettaa sairaaloihin. He nostivat myös molemmat suistuneet vaunut takaisin kiskoille paikalle saapuneen yleisön avustamana. Pystyyn jäänyt vaunu selvisi rytäkästä käytännössä vahingoittumattomana, ja myös kaatunut moottorivaunu pystyi palaamaan varikolle toisen moottorivaunun vetämämä. Aineelliset vahingot kohosivat noin 15 000 silloiseen markkaan. Ne muodostuivat vaunujen kärsimien vahinkojen lisäksi lähinnä vaurioituneesta katukivetyksestä.[2]
Onnettomuuden syyksi epäiltiin aluksi kuljettajan sairauskohtausta, sillä hänen tiedettiin aikaisemmin päivällä valitelleen päänsärkyä. Syyksi selvisi kuitenkin nopeasti moottorivaunun epäkuntoiset jarrut. Tähän saatiin vahvistus, kun kävi ilmi, että yksi matkustajista oli yrittänyt auttaa kuljettajaa vaunun pysäyttämisessä. Tapauksen johdosta Viipurissa liikennöinyt saksalaisomisteinen yritys sai paljon kritiikkiä, jota tuli sekä paikalliselta lehdistöltä että yleisöltä. Yhtiön muun muassa syytettiin olevan Viipurissa vain tekemässä taloudellista voittoa ja sen vuoksi laiminlyöneen turvallisuutta. Arvostelun kohteeksi joutui erityisesti yrityksen johtaja Eugen Lansdorff.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Viipurin raitiotiet / Tramways of Viipuri (/ Vyborg) (Arkistoitu – Internet Archive) Raitio.org. Viitattu 11.11.2014.
- ↑ a b c d Rickheden, Per: Viipurin raitiotiet - Spårvägen i Viborg, s. 45–51. Kustantaja Laaksonen, 2012. ISBN 978-952-5805-52-9.