Viimeinen valhe

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viimeinen valhe
Harriet Craig
Alkuperäinen elokuvan juliste
Alkuperäinen elokuvan juliste
Ohjaaja Vincent Sherman
Käsikirjoittaja Anne Froelich
James Gunn
Perustuu George Kellyn näytelmään
Tuottaja William Dozier
Säveltäjä George Duning
Kuvaaja Joseph Walker
Leikkaaja Viola Lawrence
Pääosat Joan Crawford
Wendell Corey
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Columbia Pictures
Ensi-ilta Yhdysvallat 2. marraskuuta 1950
Suomi 6. huhtikuuta 1951
Kesto 94 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Viimeinen valhe (engl. Harriet Craig) on Vincent Shermanin ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuva vuodelta 1950. Viimeisen valheen nimiroolissa on Joan Crawford. Columbia Pictures toimi elokuvan tuotantoyhtiönä ja jakelijana.[1] Viimeinen valhe kertoo dominoivasta Harriet Craigista (Crawford), jolle neuroottinen perfektionismi, oma talo ja omaisuus merkitsevät paljon enemmän kuin kukaan elävä ihminen hänen elämässään. Harrietin liiallinen omistautuminen kodilleen ajaa hänet hulluuden partaalle. Lopulta perhe ja ystävät hylkäävät Harrietin, joka on kohdellut heitä todella huonosti...

Viimeinen valhe perustuu Pulitzer-palkittuun George Kellyn näytelmään Craig's Wife vuodelta 1925. Näytelmän pohjalta Anne Froelick ja James Gunn laativat käsikirjoituksen. Viimeinen valhe on toinen kolmesta Shermanin ja Crawfordin yhteistyöelokuvasta; muut ovat Kirotut eivät itke (1950) ja Hyvästi toiveuni (1951).

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Joan Crawford  … Harriet Craig  
 Wendell Corey  … Walter Craig  
 Lucile Watson  … Celia Fenwick  
 Allyn Joslyn  … Billy Birkmire  
 William Bishop  … Wes Miller  
 K. T. Stevens  … Clare Raymond  
 Viola Roache  … Rouva Harold  
 Raymond Greenleaf  … Henry Fenwick  
 Ellen Corby  … Lottie  
 Virginia Brissac  … Harriet Craigin äiti  
 Kathryn Card  … Rouva Norwood  
 Charles Evans  … Herra Winston  
 Mira McKinney  … Rouva Winston  
 Pat Mitchell  … Danny Frazier  
 Al Murphy  … Bartender  
 Fiona O'Shiel  … Rouva Frazier  
 Susanne Rosser  … Hoitaja  
 Katherine Warren  … Tohtori Lambert  
 Douglas Wood  … Herra Norwood  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeisen valheen tuotanto alkoi vuonna 1949. Kuvaukset alkoivat 3. huhtikuuta 1950 ja päättyivät 23. toukokuuta 1950. Elokuvaa kuvattiin nimellä The Lady of the House.[1]

George Kellyn näytelmän Craig's Wife pohjalta on sovitettu kolme elokuvaversiota, joista Viimeinen valhe on kolmas.[1] Ensimmäinen elokuva on mykkäelokuva Craig's Wife vuodelta 1928, jonka ohjasi William C. DeMille ja Harriet Craigin roolissa on Irene Rich.[1] Toinen on Craig's Wife vuodelta 1936, jonka ohjasi Dorothy Arzner.[1] Vuoden 1936 elokuvaversiossa Harriet Craigia näyttelee Rosalind Russell. Alkuperäisessä Broadway-näytelmässä vuonna 1925 Harriet Craigia näytteli Chrystal Herne. Alkuperäinen näytelmä sai ensi-iltansa 12. lokakuuta 1925 Morosco Theaterissa. Näytelmää esitettiin 360 näytöstä.

Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeinen valhe sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa 2. marraskuuta vuonna 1950 New Yorkissa.[1] Suomessa elokuva julkaistiin 6. huhtikuuta vuonna 1951.[2]

Viimeinen valhe sai hyvän vastaanoton kriitikoilta.[3] Varietyn ja New York Herald Tribunen kriitikot kehuivat Joan Crawfordin roolisuoritusta.[4]

Viimeinen valhe on julkaistu VHS:lle ja DVD:lle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Harriet Craig (1950) tcm.com. TCM.com. Viitattu 29.3.2013. (englanniksi)
  2. Harriet Craig (1950) elonet.fi. Elonet.fi. Viitattu 29.3.2013. (suomeksi)
  3. Harriet Craig (1950) allmovie.com. Allmovie.com. Viitattu 29.3.2013. (englanniksi)
  4. Quirk, Lawrence J. The Films of Joan Crawford. The Citadel Press, 1968.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]