Vicki Baum
| Vicki Baum | |
|---|---|
| Hedwig Baum | |
Vicki Baum noin vuonna 1930. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. tammikuuta 1888 Wien, Itävalta-Unkari |
| Kuollut | 29. elokuuta 1960 (71–72 vuotta) Hollywood, Los Angeles, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus | Saksa, 1938 -> Yhdysvallat |
| Ammatti | harpisti, journalisti, kirjailija, käsikirjoittaja |
| Vanhemmat | Hermann Baum ja Mathilde Donat |
| Puoliso | Max Prels (1906/1909–1912); Richard Lert (1916–) |
| Lapset | Wolfgang, Peter |
| Uskonnollinen kanta | juutalaisuus |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | saksa |
| Tuotannon kieli | saksa, englanti |
| Aikakausi | 1900-luku |
| Tyylilajit | romaani, draama |
| Aiheet | rakkaus, ihmissuhteet, naisen asema, kansallissosialismin kritiikki, |
| Esikoisteos | Frühe Schatten. Die Geschichte einer Kindheit (1920); Der Eingang zur Bühne (1920) |
| Pääteokset | Naisylioppilas (1928); Loistohotelli (1929) |
| Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Hedwig "Vicki" Baum (24. tammikuuta 1888 Wien, Itävalta-Unkari – 29. elokuuta 1960 Hollywood, Los Angeles, Yhdysvallat) oli itävaltalais-amerikkalainen kirjailija.[1]
Perhe ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hedwig Baum syntyi juutalaiseen varakkaaseen perheeseen Wienissä. Hänen isänsä oli liikemies Hermann Baum ja äitinsä Mathilde Donat (k. 1908).[1]
Äitinsä tahdosta hän hankki itselleen oman ammatin. Hän opiskeli vuodesta 1904 lähtien Wienin konservatoriossa.[1][2]
Muusikon ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Baum valmistui harpistiksi vuonna 1907 ja soitti ainoana naisena 80 miehen orkesterissa harppua Wiener Konsertfereinissa (Wienin sinfoniaorkesterin edeltäjä).[3][2]
Epäonnistuneen ensimmäisen avioliiton ja huonontuneen taloudellisen tilanteen jälkeen hän muutti vuonna 1912/1914 Darmstadtiin,[1][2] jossa hänet palkattiin yhdellä koesoitolla arkkiherttuan hovi- ja kamarimuusikoksi oopperan orkesteriin kolmen vuoden sopimuksella.[2][1] Hän tapasi wieniläisen kapellimestari Richard Lertin (1885–1980), jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1916 ja jota hän seurasi kaupungista toiseen. Vanhemman poikansa syntymän jälkeen hän myi harppunsa vuonna 1917 ja ryhtyi kirjoittamaan.[3][2]
Kirjallinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vicki Baum alkoi kirjoittaa jo teini-ikäisenä.[1] Hänen ensimmäiset novellinsa julkaistiin ensimmäisen aviomiehen, journalisti Max Prelsin (1878–1926) nimellä.[3]
Vuonna 1920 Baum julkaisi ensimmäisen romaaninsa Frühe Schattenin ja työskenteli vuosina 1920–1931 Ullstein Verlagkustantamonsa toimittajana. Baumin ensimmäinen menestysromaani, Stud. chem. Helene Willfüer (Naisylioppilas, 1928), joka kertoo korkeasti koulutetusta naisesta miesvaltaisessa akateemisessa maailmassa, myi yli 100 000 kappaletta kolmessa vuodessa.[3]
Berliinisssä hän työskenteli Berliner Illustrierte Zeitung -lehdessä. Hän oli jo saanut valmiiksi teoksen Menschen im Hotel (1929, suom. Loistohotelli), joka ilmestyi ensimmäisen kerran lehdessä sarjakertomuksena. Se saavutti välitöntä menestystä Saksassa ja siitä tuli yksi suosituimmista esimerkeistä "ryhmäromaanista", jossa monenlaiset ihmiset heitetään yhteen ja he selvittävät toisiinsa liittyviä kohtalojaan. Hän kirjoitti sen uudelleen näytelmäksi, jonka teatteriohjaaja Max Reinhardt valmisti näyttämölle ja jota Grand Hotel nimisenä esitettiin Broadwaylla vuonna 1930.[1]
Loistohotellin pohjalta tehtiin Oscar-palkittu elokuva Grand Hotel (1932), pääosissa Greta Garbo, John Barrymore, Lionel Barrymore ja Joan Crawford.[4] Englanniksi käännettynä kirja nousi bestseller-listalle, ja siitä tehtiin myös musikaalielokuva vuonna 1945 nimettynä uudelleen Weekend at the Waldorf ja Broadway-musikaali vuonna 1989.[1]

Elämä Yhdysvalloissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Baum oli juutalainen ja muutti perheineen Hollywoodiin, kun Loistohotellia alettiin kuvata vuonna 1932 ja kun Adolf Hitler oli valittu valtakunnankansleriksi.[1][3] Vaikka Baum rakasti erityisesti New Yorkia, perhe asettui Kaliforniaan vuonna 1932 Los Angelesin lähelle ja rakennutti vuonna 1933 talon Pacific Palisadesin kaupunginosaan (jossa myöhemmin asui Whoopi Goldberg). Aviomies Richard Lertistä tuli Pasadena City Orchestran kapellimestari. Vicki Baum työskenteli elokuvateollisuudessa kymmenen vuotta käsikirjoittajana ensin Paramountille, sitten Metro-Goldwyn-Mayerille ja lopulta freelancerina[3] vuoteen 1949 asti, mutta ei koskaan menestynyt siinä niin hyvin kuin olisi voinut odottaa. Hän kirjoitti myös artikkeleita aikakauslehtiin ja jatkoi romaanien julkaisemista, joita ilmestyi sekä Saksassa että Yhdysvalloissa.[2] Aluksi hän kirjoitti saksaksi, ja kun natsihallinto kielsi hänen kirjansa Saksassa vuonna 1935,[5] ne julkaisi maanpaossa asuva kustantaja Querido Amsterdamissa.[2] Hän sai Yhdysvaltojen kansalaisuuden vuonna 1938, jolloin hän alkoi kirjoittaa myös englanniksi.[1]
Vuodesta 1941 lähtien hän alkoi kirjoittaa vain englanniksi, koska ei aina ollut tyytyväinen käännösten laatuun. Baum alettiin nähdä yhä enemmän saksalaista alkuperää olevana amerikkalaisena kirjailijana. Marlene Dietrichin tavoin Baum auttoi Hitlerin Saksasta ja Itävallasta muuttaneita maanmiehiään.[2]

Myöhemmissä kirjoissaan Baum pyrki antamaan romaaneilleen enemmän painoarvoa tarkasti kuvattujen yksityiskohtien ja historiallisen kontekstin avulla. Tätä varten hän matkusti ympäri maailmaa esim. Egyptiin, Samoalle tai Balille teosta Liebe und Tod auf Bali (1937) varten. Teoksessa Hotel Berlin ‘43 (1944) hän käsitteli kansallissosialismia ja yritti osoittaa, etteivät kaikki saksalaiset olleet natseja ja että monet olivat myös hallinnon uhreja. Toisen maailmansodan jälkeen hän matkusti takaisin Eurooppaan, mutta ei halunnut palata pysyvästi Saksaan tai Itävaltaan, vaikka Joseph McCarthyn harjoittaman vasemmistolaisten taiteilijoitten vastainen politiikan vuoksi elämä Yhdysvalloissa oli yhä vähemmän houkuttelevaa. Vuonna 1949 hän kiersi Ranskaa, Italiaa, Marokkoa ja Sveitsiä mutta ei käynyt Saksassa tai Itävallassa.[2]

Lukuisissa maanpaossa kirjoittamissaan romaaneissa, kuten Hotel Shanghaissa (1939), hän palasi jatkuvasti kansallissosialistisen Saksan tilanteeseen. Hän kirjoitti romaanin kahden tai kolmen vuoden välein ja kirjoitti yhteensä yli kolmekymmentä romaania. Hänestä tuli yksi maailman myydyimmistä kirjailijoista. Kriitikot ylistivät hänen lahjakkuuttaan tunnelman luomisessa ja luokittelivat hänet "korkeatasoiseksi kirjailijaksi", mutta toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina hänen teoksiaan alettiin pitää heppoisina. Hän itse puhui itsestään "ensiluokkaisena toisen luokan kirjailijana".[3]

Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Baum oli kahdesti naimisissa. Ensimmäinen aviomies oli wieniläinen journalisti Max Prels (1878–1926), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1906/1909. Liitto kesti vuoteen 1912/1913 asti.[3][2] Toinen aviomies oli wieniläinen kapellimestari Richard Lert (1885–1980), jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1916. Pariskunnalle syntyivät lapset Wolfgang (s. 1917) ja Peter (s. 1921).[3][2]
Hän työskenteli ensimmäisessä maailmansodassa sairaanhoitajana.lähde?
Vicki Baum kuoli Hollywoodissa Los Angelesissa leukemiaan 72-vuotiaana elokuussa 1960.[1][2]
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muistelmateoksen Marion ja minä (2005) mukaan suomenjuutalainen laulaja Marion Rung sai nimensä Baumin romaanista.lähde?
Suomennetut teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Naisylioppilas: romaani (Stud. Chem. Helene Willfüer, 1928/1929). Suom. Joel Lehtonen. Helsinki: Otava, 1930
- Uimaopettaja Urban Hell (Hell in Frauensee, 1930). Suom. Unto Koskela. Helsinki: Otava, 1931
- Loistohotelli: romaani (Menschen im Hotel, 1929). Suom. Clara Borenius. Helsinki: Otava, 1931
- Suuri loppuunmyynti: romaani (Der grosse Ausverkauf, 1937). Suomentanut Kersti Bergroth. Helsinki: Otava, 1939. – Ota mukaan 33
- Odota minua (Hotel Berlin ‘43, 1944). Suom. Olavi Salas. Helsinki: Tammi, 1947
- Padot murtuvat (Mortgage In Life. 1946). Suom. Olavi Salas. Helsinki: Tammi, 1948. – Aikamme suosittuja 1
- Marion elää (Marion Lebt, 1941). Suom. Aira Aalto. Helsinki: Karhu, 1948
- Väliverho nousee (Der grosse Pause, 1941). Suom. Sole Uexküll. Helsinki: Tammi, 1949. – Terhosarja 6
- Kohtalonlento: romaani (Schicksalsflug, 1947). Suom. Olli Nuorto. Jyväskylä: Gummerus, 1950
- Päätön enkeli: romaani (Headless Angel, 1948). Suom. Olli Nuorto. Jyväskylä: Gummerus, 1951
- Varokaa kaurista: romaani (Danger from Deer, 1951). Suom. Olli Nuorto. Jyväskylä: Gummerus, 1952
- Tiburon: romaani (Flut und Flamme, 1956). Suom. Mario Talaskivi. Helsinki: Otava, 1958
- Ballerina: romaani (Theme for Ballet, 1958). Suom. Martta Eskelinen. Helsinki: Otava, 1960
- Päivä sinua varten (Rendezvous in Paris). Suom. Oili Suominen. Jyväskylä: Gummerus, 1976. ISBN 951-20-1286-3
Valikoitu bibliografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Frühe Schatten (1920)
- Schlosstheater (1920)
- Der Eingang Zur Bühne (1920)
- Die Tänze Der Ina Raffay (1921)
- Welt Ohne Sünde (1922)
- Die Andern Tage (1922)
- Bubenreise (1923)
- Ulle, Der Zwerg (1924)
- Das Christsternlein (1924)
- Der Weg (1924)
- Tanzpause (1926)
- Ferne (1926)
- Miniaturen (1926)
- Hell In Frauensee (1927)
- Menschen Im Hotel (1929)
- Stud. Chem. Helene Willfüer (1928)
- Zwishenfall In Lohwinkel (1930)
- Hell In Fauemsee (1930)
- Parizer Platz 13 (1931)
- Leben Ohne Geheimnis (1932)
- Divine Drudge (1933)
- Jape Im Warenhaus (1935)
- Das Grosse Einmaleins (1935)
- Die Karriere Der Doris Hart (1936)
- Der Grosse Ausverkauf (1937)
- Liebe Und Tod Auf Bali (1937)
- Hotel Shanghai (1939)
- Die Grosse Pause (1941)
- Marion Lebt (1941)
- The Ship And The Shore (1941)
- Grand Opera (1942)
- Das Weinende Land (1943)
- Once In Vienna (1943)
- Hotel Berlin ‘43 (1944)
- Kautschuk (1944)
- Hier Stand Ein Hotel (1944)
- Mortgage On Life (1946)
- Schiksalsflug (1947)
- Headless Angel (1948)
- Clarinda (1949)
- Danger From Deer (1951)
- Vor Rehen Wird Gewarnt (1952)
- Kristall Im Lehm (1953)
- The Mustard Seed (1953)
- Tiburon (1953)
- Written On Water (1956)
- Flut Und Flamme (1956)
- Einzamer Weg (1958)
- Die Goldene Schule (1958)
- Theme For Ballet (1958)
- Verpfändetes Leben (1963)
- It Was All Quite Different/I Know What I’m Worth (1964), omaelämäkerta[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Vicki Baum | Austrian Novelist, Grand Hotel, Menschen im Hotel | Britannica Encyclopedia Britannica. Arkistoitu 11.8.2025. Viitattu 3.12.2025. (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Vicki Baum www.fembio.org. Viitattu 3.12.2025. (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Vicki Baum Jewish Women's Archive. Viitattu 3.12.2025. (englanniksi)
- ↑ Grand Hotel Elonet.
- ↑ Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Baum, Vicki”, Otavan kirjallisuustieto, s. 75. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sitaatteja aiheesta Vicki Baum Wikisitaateissa- Petri Liukkonen, Vicki Baum, Authors' Calendar (englanniksi)