Veto exclusionis
Veto exclusionis on katolisten valtioiden epävirallinen veto-oikeus paavinvaalissa eli konklaavissa. Oikeutta ei ole koskaan virallisesti myönnetty millekään valtiolle, vaan kardinaalit saavat tehdä päätöksensä uuden paavin valinnasta itse. Huolimatta veto-oikeuden epävirallisesta asemasta kardinaalit ovat aina paaviuden historian aikana mukautuneet veto-oikeutta käyttäneen valtionpäämiehen tahtoon, vaikkakin ovat paikoin esittäneet protestinsa. Veto-oikeudella katoliset valtiot ovat pyrkineet varmistamaan, ettei paavinistuimelle nousisi niille epäedullista ehdokasta. Viimeisen kerran veto-oikeutta käytettiin vuoden 1903 konklaavissa, missä keisari Frans Joosef I esti liian ranskalaismielisenä pitämänsä Mariano Rampollan valinnan paaviksi. Tämän konklaavin jälkeen veto-oikeus poistettiin katolisilta valtioilta, eikä sitä siten ole voitu käyttää sitten vuoden 1903.
Luettelo konklaaveista, jossa Veto exclusionisia on sovellettu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Konklaavi | Paaviehdokas | Veto exclusionisin toteuttaja |
|---|---|---|
| 1644 | Giulio Cesare Sacchetti | Espanjan kuningas Filip IV [1] |
| 1655 | Giulio Cesare Sacchetti | Espanjan kuningas Filip IV[1] |
| 1669–1670 | Benedetto Odescalchi | Ranskan kuningas Ludvig XIV[1] |
| 1700 | Galeazzo Marescotti | Ranskan kuningas Ludvig XIV[1] |
| 1721 | Fabrizio Paolucci | Pyhä saksalais-roomalainen keisari Kaarle VI ja Espanjan kuningas Filip IV |
| 1721 | Francesco Pignatelli | Espanjan kuningas Filip IV |
| 1730 | Giuseppe Renato Imperiali | Espanjan kuningas Filip IV [2] |
| 1758 | Carlo Alberto Guidoboni Cavalchini | Ranskan kuningas Ludvig XIV |
| 1774–1775 | Giovanni Carlo Boschi | Bourbon-hovi[1] |
| 1823 | Antonio Gabriele Severoli | Itävallan keisari Frans I [3] |
| 1830–1831 | Giacomo Giustiniani | Espanjan kuningas Ferdinand VII [4] |
| 1903 | Mariano Rampolla | Itävalta-Unkarin keisari Frans Joosef I [5] |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Simo Heininen: Ihmistä suurempi: paaviuden historia. Edita, 2004. ISBN 951-37-4184-2.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Miles Pattenden: Electing the Pope in Early Modern Italy, 1450-1700. Oxford University Press, 2017. ISBN 978-0-19-879744-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.1.2023). en
- ↑ Ferdinando Petruccelli della Gattina: Histoire diplomatique des conclaves. Lacroix, 1866. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.1.2023). fr
- ↑ Francis A. Burkle-Young: Papal Elections in the Age of Transition, 1878-1922. Lexington Books, 2000. ISBN 978-0-7391-0114-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.1.2023). en
- ↑ University of Michigan: The chair of Peter, or, the papacy considered in its institution, development and organization, and in the benefits which, for over eighteen centuries, it has conferred on mankind. London : Burns and Oates ; New York : Catholic Publication Society Co., 1886. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.1.2023).
- ↑ "Career of Pius and his Policy", The New York Times, 20 August 1914.