Siirry sisältöön

Vuoden 1903 konklaavi

Wikipediasta
Kardinaali Luigi Macchi ilmoittaa Pius X:n valinnan paaviksi.

Vuoden 1903 konklaavi eli paavin valitseva kardinaalien kokous pidettiin 31. heinäkuuta4. elokuuta 1903 Sikstuksen kappelissa Vatikaanissa. Konklaavissa valittiin seuraaja neljännesvuosisadan eli kolmanneksi pisimpään hallinneelle paaville Leo XIII:lle. Kokoukseen osallistui 62 kardinaalia.

Pääehdokkaaksi nousi kardinaalivaltiosihteeri Mariano Rampolla. Konklaavien suljetussa tilassa pitämisen ja ulkopuolisilta tietojen saamisen vuoksi tarkat äänimäärät eivät ole selvillä, mutta tietojen mukaan Rampolla sai kahden ensimmäisen äänestyskierroksen aikana enemmistön äänistä.

Ennen kolmannen äänestyksen aloittamista Krakovan kardinaaliarkkipiispa esitti Itävallan keisari Frans Joosef I:n nimissä keisarin tahdon, jonka mukaan Rampollaa ei pitäisi valita paaviksi. Kyseessä oli katolisen kirkon veto exclusionis, katolisille valtioille myönnetty epävirallinen veto-oikeus estää epämieluisien kardinaalien valitseminen paaviksi. Virallisesti veto-oikeutta ei koskaan ollut myönnetty, mutta koko paaviuden historiassa kardinaalit olivat aina hyväksyneet veto-oikeuden käytön. Kardinaalit esittivät vastalauseensa, mutta tästä huolimatta Rampollan saamat äänimäärät laskivat ja seitsemännellä äänestyskierroksella Giuseppe Sarto valittiin paaviksi ja hän otti nimekseen Pius X.

Tämän konklaavin jälkeen uusi paavi Pius X kumosi vuonna 1904 veto-oikeuden katolisilta valtioilta annetussa apostolisessa perustuslaissa (Commissum Nobis)[1]

  1. CATHOLIC ENCYCLOPEDIA: Right of Exclusion www.newadvent.org. Viitattu 28.4.2025.