Vetehis-luokan sukellusvene

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vetehis-luokan sukellusvene
Vetehinen koeajossa vuonna 1930.
Vetehinen koeajossa vuonna 1930.
Aluksen vaiheet
Rakentaja Crichton-Vulcan Oy
Palveluskäyttöön 1930/1931
Tekniset tiedot
Uppouma 493 tn pinta-ajossa
716 tn sukelluksissa
Pituus 63,5 m
Leveys 6,2 m
Syväys 3,6 m
Koneteho 2 x 580 hv Atlas Diesel
2 x 300 hv Brown Boveri
-sähkökoneet
Nopeus 12,6 solmua pinta-ajossa
8,5 solmua sukelluksessa
Toiminta-aika 150 h pinta-ajossa
20 h sukelluksissa
Toiminta-matka 1 575 mpk pinta-ajossa
80 mpk sukelluksissa ilman akkujen latausta
Miehistö 30 miestä
Maksimisyvyys 75 m
Aseistus
Torpedot torpedot 6 x 530 mm
(2 putkea keulassa, 2 perässä)
Kansitykit 1 x 76 mm Bofors
1 x 20 mm Madsen
IT-konekiväärit 1 x 12,7 mm konekivääri
Merimiinat 20

Vetehis-luokka oli Suomen merivoimien käyttämä sukellusveneluokka toisen maailmansodan aikana. Luokkaan kuuluivat nimialus Vetehisen lisäksi Vesihiisi sekä Iku-Turso. Alukset on nimetty suomalaisen kansantaruston olentojen mukaan.

Rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen sukellusveneaseen muodostamisen mahdollisti vuoden 1927 laivastolaki. Kolmen aluksen luokan suunnittelutyö annettiin hollantilaiselle insinööritoimistolle. Luokasta piti alun perin tulla Saksan laivaston 500 tonnin sukellusveneen prototyyppi, mutta saksalaiset valitsivat itselleen 750 tonnin Espanjassa valmistetun alustyypinlähde?. Alusten rakentaminen aloitettiin vuonna 1927 Crichton-Vulcan Oy:n telakalla Turussa. Vesihiisi ja Vetehinen valmistuivat vuonna 1930, Iku-Turso vuonna 1931.[1]

Luokan alusten uppouma oli 493 tonnia pinta-ajossa ja 716 tonnia sukelluksissa. 63,5 metriä pitkien ja 6,2 metriä leveiden alusten syväys oli 3,6 metriä. Aluksilla oli 30 hengen miehistö. Niiden pääaseistuksena oli neljä 53 cm torpedoputkea, joista kaksi keulassa ja kaksi perässä, ja niihin kuusi torpedoa. Muina aseina oli 76 millimetrin kansitykki, 20 millimetrin ilmatorjuntatykki ja konekivääri. Lisäksi alus kykeni kuljettamaan 20 miinaa.[1]

Alusten voimanlähde oli diesel-sähköinen. Dieselmoottorin tuottaessa 1060 hevosvoimaa ja sähkömoottorin 600 hevosvoimaa. Koneisto mahdollisti pinta-ajossa 12,5 solmun ja sukelluksissa 8,5 solmun nopeuden. Polttoaine mahdollisti 150 tunnin pinta-ajon ja akusto 20 tunnin sukellusajan. Toiminta-ajan ollessa maksimissaan kaksi viikkoa. Alus kykeni sukeltamaan minuutissa 75 metriin.[1]

Palveluskäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteen 1935 asti kaikki isot sukellusveneet olivat harjoituskäytössä. Kun Vesikko liittyi laivueeseen, aloitettiin alusten vuorottelu siten, että 1-2 venettä oli vuosittain poissa harjoituksista.

Sukellusveneiden emälaivoina toimivat aluksi tykkivene Klas Horn ja miinalaiva Louhi. Vuonna 1938 sukellusveneiden emälaivaksi suunniteltu jäänmurtaja Sisu valmistui ja korvasi edelliset emälaivat.

Talvisodan aikana Vetehis-luokan alukset tekivät useita partiomatkoja Itämerelle, jopa Gotlannin eteläkärjen tasalle, mutta toiminta ei ollut menestyksellistä. Vesihiisi ja Vetehinen laskivat molemmat Viron rannikolle miinoitteen, joihin upposi ainakin yksi saksalaisen alus.

Jatkosodassa sukellusveneet aloittivat miinanlaskijoina. Ne laskivat kesäkuussa 1941 Viron rannikolle yhteensä kahdeksan miinavaarannosta. Miinoitteet vahingoittivat tai tuhosivat ainakin viisi alusta: yhden hävittäjän, yhden sukellusveneen ja kolme kuljetusalusta. Yhteensä sukellusveneet laskivat jatkosodan aikana 242 miinaa. Ne kaikki osallistuivat myös meritaisteluihin neuvostoliittolaisten sukellusveneiden kanssa ja upottivat kolme vihollissukellusvenettä joko torpedoin tai puskemalla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Auvinen, Visa: Leijonalippu merellä. Etelä-Suomen Kustannus Oy, 1980. ISBN 951-9064-23-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Auvinen, Visa s. 55

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]