Veronkorotus
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Veronkorotus on verolakien noudattamatta jättämisestä verovelvolliselle määrättävä rangaistukseen verrattava seuraamus. Tällaisen veroviranomaisen määräämän hallintosanktion perusteet jaetaan kolmeen ryhmään: virheellisten tietojen antamiseen, ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyöntiin ja määräajan ylittämiseen itse hoidettavaksi säädetyn veron maksamisessa. Jos veronkorotus on määrätty, asiasta ei saa tuomita rikosoikeudellista rangaistusta, koska se rikkoo Euroopan ihmisoikeussopimuksen "ei kahdesti samasta asiasta kieltoa".[1]
Eri verolakien veronkorotussäännökset poikkeavat toisistaan. Korotuksen määrään vaikuttaa virheen törkeysaste ja verotettavan syyllisyysaste.
- ajoneuvoverolaki, 1281/2003, 45 §
- arpajaisverolaki, 552/1992, 13 §
- arvonlisäverolaki, 1501/1993, 182 §
- autoverolaki, 777/2020, 92 §
- ennakkoperintälaki, 1118/1996, 44 §
- kiinteistöverolaki, 654/1992, 25 §
- laki korkotulon lähdeverosta, 1341/1990, 16 §
- perintö- ja lahjaverolaki, 378/1940, 36 §
- rakennusverolaki, 54/1977, 12 §
- tullilaki, 304/2016, 96–98 §
- valmisteverotuslaki, 182/2010, 48 §
- varainsiirtoverolaki, 931/1996, 36 §
- laki verotusmenettelystä, 1558/1995, 32 §
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.lakineuvo.fi/lakineuvo/260/asianajotoimisto-talviaro-oyn-hoitama-oikeustapaus-euroopan-ihmisoikeustuomioistuimessa-on-muuttamassa-suomen-oikeusk%C3%A4yt%C3%A4nt%C3%B6%C3%A4-verorikoksissa-ne-bis-in-idem-kielto-syytt%C3%A4%C3%A4-tai-rangaista-kahdesti-ruotsalainen-v.-suomi (Arkistoitu – Internet Archive)