Verohinta
Verohinta eli markonki (ruots. markekång[1], nyk. markegång[2]) oli aiemmin laskennallinen hinta, jonka avulla luonnosta saatavilla tuotteilla suoritettava vero muunnettiin rahalliseksi arvoksi. Aikoinaan kannettiin vuotuista veroa maanviljelystä, karjanhoidosta, kalastuksesta tai muusta maaelinkeinosta saatuina tuotteina. Tällaisia veroparseleita eli veroesineitä voitiin korvata rahalla. Eri tuotteiden verohinnat vahvistettiin vuosittain ja niistä laadittiin verohintaluettelo eli verohintataksa. Tätä varten suoritettiin jokaisessa läänissä verohinnanpano.[3]
Koska usein oli edullista sekä veronmaksajalle että veronsaajalle saada lunastaa veroparselit rahana, alettiin jo 1600-luvulla määrätä verohintoja. Osalle veroparseleista määrättiin kiinteä hinta, mutta tavallisesti käytettiin käypää hintaa eli vuosiverohintaa. Vuonna 1840 annetulla julistuksella siirryttiin käyttämään yhdeksän edellisen vuoden keskiverohintaa, jotta kruunun saaman maaveron määrä ei vaihtelisi vuosittain liiaksi.[4] Maaverot lakkautettiin vuoden 1925 alusta lähtien, jonka jälkeen verohinnoilla ei enää ollut merkitystä valtionverotuksessa. Valtion virkatalojen vuokrien ja eräiden maksujen määräämisessä verohintaluetteloa tarvittiin vuoden 1930 loppuun saakka. Vuonna 1930 annettiin laki, joka sääti vuokriin sisältyvien viljaerien hinnat laskettavaksi maatalousministeriön vuosittain vahvistamien hintojen mukaan. Maksujen osalta laissa määrättiin viljalle pysyvät hinnat.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Aikio, Annukka (toim.) & Vornanen, Rauni (uusinut): Uusi sivistyssanakirja, s. 398. 7. painos. Helsinki: Otava, 1989. ISBN 951-1-06288-3.
- ↑ Karlsson, Göran (päätoim.): Iso ruotsalais-suomalainen sanakirja, s. 346. Osa 2. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1984. ISBN 951-717-214-1.
- ↑ Iso tietosanakirja, Otava 1931–1939, hakusanat verohinta ja veroparseli.
- ↑ Iso tietosanakirja, hakusana verohinta.
- ↑ Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965, hakusana verohinta.