Verinen viikonloppu
| Sam Peckinpahin Verinen viikonloppu | |
|---|---|
| The Osterman Weekend | |
 |
|
| Ohjaaja | Sam Peckinpah |
| Käsikirjoittaja | |
| Perustuu | Robert Ludlumin romaaniin |
| Tuottaja |
|
| Säveltäjä | Lalo Schifrin |
| Kuvaaja | John Coquillon |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Osterman Weekend Associates |
| Levittäjä |
20th Century Studios Netflix |
| Ensi-ilta | 1983 |
| Kesto | 103 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Verinen viikonloppu tai Sam Peckinpahin Verinen viikonloppu (The Osterman Weekend) on Sam Peckinpah'n ohjaama yhdysvaltalainen vakoilutrilleri vuodelta 1983. Ohjaajansa viimeiseksi jääneen elokuvan ovat Robert Ludlumin samannimisen romaanin (1972, suom. Otava 1984) pohjalta käsikirjoittaneet Ian Masters ja Alan Sharp. Elokuvan pääosia näyttelevät Rutger Hauer, John Hurt, Craig T. Nelson, Burt Lancaster ja Dennis Hopper.[1]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvaltojen agentti Fassett (Hurt) joutuu kokemaan työnantajansa CIA:n juoniman vaimonsa murhan ja ryhtyy kostotoimiin. Television kovapintaista ja hallitukselle kriittistä talk show -isäntää (Hauer) epäillään yhteyksistä Neuvostoliiton vakoilujärjestö KGB:hen. Burt Lancaster on CIA:n päällikkö. Vainoharhaiset kuviot selviävät väkivallantäyteisen viikonlopun kuluessa.[2]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingin Sanomien Mikael Fränti luonnehti elokuvaa sen tv-esityksen 1990 alla mehukkaaksi agenttitrilleriksi Ludlumin sekavasta romaanista, muttei pitänyt sitä Peckinpah’n parhaisiin ohjauksiin kuuluvana. Hänestä sen ”teurastus” ja väkivalta on usein itsetarkoituksellista, ja juoneen on jäänyt teennäisiä sotkuja ja vyörytyksiä.[2] Video-oppaassa vuodelta 1994 Asko Alanen tiivisti elokuvan sanoihin ”teknisellä keikailulla tehostettu pienen vakoiluringin keskinäinen salaliittosoppa” ja antoi sille kaksi tähteä viidestä.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ The Osterman Weekend American Film Institute. Viitattu 6.6.2019.
- ↑ a b Fränti, Mikael: Agenttien tuskaista kostopeliä Sam Peckinpahin Verisessä viikonlopussa. Helsingin Sanomat, 18.9.1990, s. 51. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Alanen, Asko: ”Verinen viikonloppu”, Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.