Aleksanterin teatteri
| Aleksanterin teatteri | |
|---|---|
| Helsingin Venäläinen valtiollinen Aleksanterin teatteri |
|
 Aleksanterin teatteri. Oikealla pääsisäänkäynti Albertinkadulta, vasemmalla keisarin sisäänkäynti Bulevardilta. |
|
| Osoite | Bulevardi 23–27 |
| Sijainti | Kamppi, Helsinki |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | teatteri |
| Valmistumisvuosi | 1879 |
| Suunnittelija |
Johan Jacob Ahrenberg Pjotr Benard |
| Rakennuttaja |
Nikolai Adlerberg Aleksanteri II |
| Haltija | Bulevardin teatteriyhdistys ry |
 |
|
Aleksanterin teatteri (ruots. Alexandersteatern) on Helsingin Bulevardin ja Albertinkadun kulmatontille vuonna 1879 valmistunut, keisari Aleksanteri II:n mukaan nimetty teatterirakennus. Alkujaan se oli venäläinen teatteri (Helsingin Venäläinen valtiollinen Aleksanterin teatteri, ven. Gelsingforsski Russki kazjonnyi Aleksandrovski teatr), jonka tarkoitus oli tarjota viihdykettä niin venäläisille kuin suomalaisille.[1]
Aleksanterin teatteri sijaitsee Kampin kaupunginosassa Kurjen korttelissa osoitteessa Bulevardi 23–27. Teatteri rakennettiin kenraalikuvernööri Adlerbergin aloitteesta.[1] Sen suunnittelivat insinöörieversti Pjotr Petrovitš Benard ja rakentamista valvonut insinöörieversti Pjotr Kašperov; sisätilat ovat venäläisen arkkitehdin Jeronim Osuhovskin ja Johan Jacob Ahrenbergin käsialaa. Talon rakentamisessa käytettiin kiviä Bomarsundin linnoituksesta Ahvenanmaalta, ja sen rakentamisen kerrotaan sujuneen ilmiömäisen nopeasti.[2] Teatteri on pohjakaavaltaan suorakaiteen muotoinen, ja sen U-muotoisessa katsomossa on 500 paikkaa. Katsomossa on edustusaitioita. Keisarin aitiota ja siihen liittyvää huoneistoa varten on oma sisäänkäynti Bulevardilta. Tämän sisäänkäynnin yhteydessä oleva komea portiikki jättää varjoonsa Albertinkadun puoleisen pienemmän pääsisäänkäynnin.[3] Teatterin avajaiset pidettiin 30. maaliskuuta 1880, jolloin italialainen oopperaseurue esitti Gounod’n Faustin[1].
Teatteri rakennettiin Helsingin venäläiselle valtionteatterille, joka toimi ensin vuosina 1868–1875 Engelin suunnittelemassa Arkadia-teatterissa. Teatterissa esiintyivät Pietarista ja Venäjän maakunnista saapuvat seurueet. Omaa näyttelijäryhmää Helsingissä ei ollut.[1]
Vallankumouksen jälkeen vuonna 1917 teatterista tuli poliittisten kokousten ja harrastajaryhmien kokoontumispaikka. Esitykset jatkuivat vuoden 1918 huhtikuuhun saakka, kunnes viimeisetkin venäläiset joukot poistuivat Helsingistä.[1] Vuonna 1919 teatterirakennus luovutettiin Suomalaisen oopperan (myöhemmin Suomen Kansallisooppera) käyttöön[1], ja se toimi oopperatalona vuoteen 1993 saakka, jolloin Töölöön valmistui Helsingin uusi oopperatalo.
Uuden oopperatalon valmistuttua 1993 Aleksanterin teatteri siirtyi ensin Helsingin kulttuuriasiainkeskuksen ja vuodesta 2005 Bulevardin Teatteriyhdistys ry:n hallintaan. Nykyisellään Aleksanterin teatteri on vierailuteatteri, joka tarjoaa sekä oopperaa, balettia, sirkusta, draamaa ja komediaa että tiloja useille tanssin ja muun liikunnan ammattilais- ja harrasteryhmille.
Talossa pitävät residenssiä muun muassa Tero Saarinen Company, Tanssin Tiedotuskeskus, Opera BOX, Nomadi tuotanto, M.A.D. Tanssimasterit, Gruppen Fyra, Katrilli, Ismo Dance Company ja Tanssivintti. Talon harjoitussaleja, kellarikahvilaa, lämpiötä ja tsaarin sviittiä on mahdollista vuokrata. Teatterilla toimii myös Escaperoom Helsingin pakohuone, joka perustuu Bomarsundissa kuolleen sotilaan tarinalle.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Byckling, Liisa: Aleksanterin teatteri – Historia Aleksanterin teatterin kotisivut. Viitattu 12.7.2017.
- ↑ Ollila, Kaija & Torppari, Kirsti: Puhvelista Punatulkkuun: Helsingin vanhoja kortteleita, s. 161. Helsingin Sanomat, 1975. ISBN 951-9134-69-7.
- ↑ Arvi Ilonen: Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa: Arkkitehtuuriopas, s. 64. Otava, 2000. ISBN 951-1-16699-9.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aleksanterin teatteri Wikimedia Commonsissa
- Aleksanterin teatterin kotisivut
- Markus Manninen: Aleksanterin teatteri: Rakennushistoriaselvitys (Arkistoitu – Internet Archive) Senaatti-kiinteistöt