Veikko Valavaara
Frans Kaino Veikko Valavaara (27. syyskuuta 1911 Turku – 2. toukokuuta 2002 Turku) oli suomalainen elintarvikealan yritysjohtaja, joka sai teollisuusneuvoksen arvonimen.[1]
Valavaaran vanhemmat olivat vaatturimestari Frans Petter Valavaara ja Anna Katariina Lehtonen ja puoliso vuodesta 1938 Svea Magdalena Blomberg. Vuonna 1934 filosofian kandidaatiksi valmistunut Valavaara toimi aluksi kansalaisopiston johtajana ja verovirkamiehenä. Molempiin sotiin osallistunut Valavaara yleni reservin majuriksi vuonna 1968. Sotien jälkeen vuonna 1944 hän meni työhön Huhtamäki-yhtymän sosiaalipäälliköksi.[1][2]
Vuonna 1948 Valavaarasta tuli yhtymän makeistehdas Hellaksen tuotannon johtaja ja 1950-luvun alussa paitsi Turun paikallisjohtaja, myös yhtymän koko tuotannon johtaja. Vuonna 1958 hänet nimitettiin yhtymän varatoimitusjohtajaksi. 1960-luvulta aina eläkkeelle jäämiseensä asti, vuoteen 1974, Valavaaran vastuulla olivat Huhtamäen elintarviketuotannon ohella konsernin esikunnan tekniset osastot. Huhtamäen varapääjohtaja Valavaara oli 1972–1974. Hän osallistui myös yhtymää merkittävästi koskeneisiin elintarvikealan järjestelyihin, alan järjestötoimintaan laajemmin sekä Turun yliopiston taloushallituksen työhön. Teollisuusneuvoksen arvonimen Valavaara sai vuonna 1967.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Veikko Valavaara Biografiasampo. Viitattu 26.3.2022.
- ↑ a b Ihmiset. Kuolleet. Johtaja vaati omatoimisuutta. Teollisuusneuvos Veikko Valavaara. (Tilaajille) Helsingin Sanomat. 31.5.2002. Viitattu 26.3.2022.