Veikko Sjöblom (teollisuusneuvos)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Veikko Sjöblom (liikemies))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Veikko Sjöblom 1960-luvun keskivaiheilla.

Veikko Herman Sjöblom (28. helmikuuta 1927 Helsinki2. syyskuuta 1996 Helsinki)[1][2] oli suomalainen talouselämän vaikuttaja, teollisuusneuvos ja kokoomuslainen poliitikko. Pääosan urastaan hän toimi Huhtamäki-yhtymän johtotehtävissä.

Sjöblomin vanhemmat olivat musiikkiliike R. E. Westerlundin toimitusjohtaja Herman Sjöblom ja laulajatar Anni Margareta Kääntönen. Sjöblom kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1944 ja valmistui Helsingin yliopistosta valtiotieteen kandidaatiksi 1948 ja maisteriksi 1950.[3] Hän kirjautui ensimmäisenä opiskelijana vastaperustettuun valtiotieteelliseen tiedekuntaan[1] ja oli Kannunvalajat-opiskelijajärjestön perustajajäsen ja ensimmäinen puheenjohtaja.[4] Sjöblom oli opiskeluaikanaan myös Kokoomuksen Nuorten Liiton (KNL) toimihenkilö, vuosina 1948–1950 Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteeri sekä samanaikaisesti Suomen Teiniliiton puheenjohtaja. Ylioppilaskunnan pääsihteerinä hän järjesti muun muassa Maamme-laulun satavuotisjuhlat toukokuussa 1948.[1]

Sjöblom oli Huhtamäki Oy:n hallintoneuvoston sihteerinä vuosina 1950–1952, osastopäällikkönä 1952–1958, apulaisjohtajana 1958–1959, johtajana 1959–1971 ja 1974–1987 sekä johtokunnan jäsenenä 1961–1971 ja 1974–1987.[3][2] Hän hoiti yhtymässä erilaisia markkinointi-, tiedotus- ja suunnittelutehtäviä, ja vastasi johtokunnassa konsernin lääke- ja pakkausteollisuuden valvonnasta. Sjöblom vaikutti varsinkin Huhtamäen pakkausteollisuuden kehittämiseen ja palkkasi Juhani Pesosen johtamaan pakkausyksikköä. Pakkausten valmistamisesta tuli sittemmin Huhtamäen ainoa toimiala.[1] Sjöblom oli 1960-luvulla myös Huhtamäen omistamien Fincosin, Tehomainoksen, Polarpakin ja Wald. Tefken johtokuntien puheenjohtaja sekä useiden muiden yhtiöiden johtokuntien jäsen.[3] Huhtamäki-vuosiensa välissä hän oli vuosina 1971–1973 Kudeneuleen toimitusjohtajana, mutta ei tullut toimeen yhtiön omistaneen vuorineuvos Aarne Karjalaisen kanssa.[1] Sjöblom palasi Huhtamäen johtajaksi ja hoiti muun muassa yhtymän yhteiskuntasuhteita. Tavoittelemaansa Huhtamäen toimitusjohtajan paikkaa hän ei koskaan saanut.[1]

Vuorineuvos Heikki Huhtamäen vaatimuksesta Sjöblom joutui Huhtamäelle tullessaan luopumaan pitkäksi aikaa poliittisesta urastaan, mutta hän jatkoi silti pitkään taustavaikuttajana muun muassa KNL:n perustaman Snellman-säätiön hallituksessa. Vuodesta 1970 hän kuului myös Kansallisen Kokoomuksen säätiön johtokuntaan.[1] Hän kuului Espoon kaupunginvaltuustoon kokoomuksen edustajana vuosina 1976–1988.[1][3][2] Hän vaikutti Espoon kaupunginorkesterin eli Tapiola Sinfoniettan perustamiseen.[1]

Sjöblomilla oli paljon luottamustehtäviä. Hän oli Valtiotieteen Kandidaattien Yhdistyksen puheenjohtaja 1956–1957, Mainos-TV:n hallintoneuvoston jäsen vuodesta 1964, Suomalaisen Työn Liiton hallituksen puheenjohtaja 1966–1971, Suomen Messusäätiön hallituksen jäsen 1967–1972, Markkinointiseuran puheenjohtaja 1968–1970, Kemian keskusliiton hallituksen jäsen 1969–1971, Mainostajain liiton varapuheenjohtaja 1972–1973, Puolustustaloudellisen suunnittelukunnan jäsen vuodesta 1972, Helsinki Television hallituksen puheenjohtaja, vuonna 1977 asetetun parlamentaarisen valmiuslainsäädäntökomitean jäsen, Jorvin sairaalan kuntainliiton liittohallituksen puheenjohtaja 1977–1989 sekä Helsingin rotaryklubin presidentti 1989–1990.[3][2] Sjöblom toimi myös veteraanijärjestöissä ja oli eläkevuosinaan Espoon sotaveteraanien puheenjohtaja.[1] Hän oli ollut talvi- ja jatkosodan aikana vapaaehtoisissa maanpuolustustehtävissä.[2][1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k Teollisuusneuvos Veikko Sjöblom (1927–1996). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. a b c d e Erkki Salonen: Kuolleita: Teollisuusneuvos Veikko Sjöblom (vain tilaajille) Helsingin Sanomat 7.9.1996, s. 4, HS Aikakone. Viitattu 11.10.2020.
  3. a b c d e Kuka kukin on 1978, s. 917 Runeberg.org. Viitattu 11.10.2020.
  4. Historiaa Kannunvalajat. Viitattu 11.10.2020.