Vedekieli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vedekieli on leikkikieli, joka oli yleinen erityisesti 1950-luvun Helsingissä. Vedeä puhuttiin eniten 1950–1980-luvulla ja Tsennaaks stadii, bonjaaks slangii -slangisanakirjassaan Heikki Paunonen rajaa vedenkielen erityisesti Hämeentien, Pengerkadun ja Sakarinkadun kortteleihin, joissa sitä puhuttiin runsaasti. Muiden leikkikielten tapaan kielen tarkoitus oli toimia sisäpiiri- tai salakielenä.[1] Muita suomalaisia leikkikieliä ovat muun muassa kontinkieli, fikon-kieli ja vitikieli.

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kielen rakenne on "sana" = sana + vede > venasade. [1]

Esimerkkilause
  • "Veletko tude veille mede? - Velen tude." -> "Tuletko meille? Tulen."[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Olen oppinut veden kielen jo lapsena. Nykyisin kukaan ei enää osaa tätä... Kysy.fi. 10.11.2003. Helsingin kaupunginkirjasto. Viitattu 7.12.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]