Vatnshyrna
Vatnshyrna (suom. ”Vatnshornin kirja”) on nimitys keskiaikaiselle islantilaiselle kokoelmakäsikirjoitukselle, joka on sisältänyt islantilaissaagoja. Nimen Vatnshyrna käsikirjoitukselle antoi islantilainen oppinut Arngrímur Jónsson (1568–1648) todennäköisesti sen luoteisislantilaisen tilan mukaan, missä käsikirjoitus tuolloin sijaitsi (Stóra Vatnshorn). Alkuperäinen Vatnshyrna tuhoutui Kööpenhaminan palossa vuonna 1728, mutta lähes kaikista sen sisältämistä saagoista oli ennen paloa ehditty tehdä kopioita. [1]
Vatnshyrna koottiin oletettavasti vuosien 1391 ja 1395 välisenä aikana. Käsikirjoitus on laadittu Pohjois-Islannissa, Víðidalstungassa, asuneelle Jón Hákonarsonille, joka oli myös toisen suuren kokoelmakäsikirjoituksen, erityisesti kuningassaagoja sisältävän Flateyjarbókin omistaja. Myöhemmin Vatnshyrnasta tuli osa tanskalaisen historioitsijan Peder Resenin (k. 1688) kokoelmaa, josta käsikirjoitus siirtyi Kööpenhaminan yliopiston kirjastoon.[2]
Käsikirjoituksen sisältämät tekstit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuperäinen Vatnshyrna on sisältänyt seuraavat saagat:[3]
- Flóamanna saga
- Laxdæla saga
- Hænsa-Þóris saga
- Vatnsdæla saga
- Eyrbyggja saga
- Kjalnesinga saga
- Króka-Refs saga
- Stjörnu-Odda draumr
- Bergbúa þáttr
- Kumlbúa þáttr
- Draumr Þorsteins Síðu-Hallssonar
Pseudo-Vatnshyrna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiemmin oletettiin, että fragmentaarisesti säilynyt käsikirjoitus AM 564 a 4to olisi ollut osa alkuperäistä Vatnshyrnaa. Kyseinen käsikirjoitusfragmentti sisältää edellä mainittujen tarinoiden Bergbúa þáttr, Kumlbúa þáttr ja Draumr Þorsteins Síðu-Hallssonar lisäksi seuraavat tekstit:[4]
- Barðar saga Snæfellsáss
- Þórðar saga hreðu
- Víga-Glúms saga
- Harðar saga
Myöhemmin on kuitenkin todettu, että kyseinen fragmentti liittyy samalla alueella ja samoihin aikoihin laadittuun toiseen kokoelmakäsikirjoitukseen, joka tunnetaan nykyään tutkimuksessa nimellä Pseudo-Vatnshyrna. Molemmat käsikirjoitukset ovat sisältäneet osittain samoja saagoja, mutta yhdessä käsikirjoituksessa säilyneen tekstin perusteella ei voida olettaa, että kyseinen teksti olisi ollut osa myös toista käsikirjoitusta. Pseudo-Vatnshyrnasta on säilynyt myös muutamia muita fragmentteja (AM 445 b 4to ja AM 445 c I 4to). Säilyneiden fragmenttien perusteella Pseudo-Vatnshyrna on sisältänyt edellä mainittujen lisäksi myös seuraavat tekstit:[5]
- Landnámabók (ns. Melabók-versio)
- Vatnsdæla saga
- Flóamanna saga
- Eyrbyggja saga
- Gísla saga
Vatnshyrnan erityispiirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vatnshyrnassa olevista saagoista ja tarinoista useimmat sisältävät runsaasti yliluonnollisia elementtejä, mikä on nähty osoitukseksi käsikirjoituksen laatijan tai työn tilaajan mieltymyksestä ihmetarinoihin. Käsikirjoituksen sisältämistä saagoista Flóamanna saga päättyy sukupuuhun, jossa saagan päähahmon jälkeläiset jäljitetään Jón Hákonarsoniin ja tämän vaimoon saakka. Ainakin kyseinen saaga on näin ollen ollut Jón Hákonarsonin näkökulmasta merkittävä juuri siksi, että sen voitiin katsoa kuvaavan hänen sukunsa esi-isiä.[6]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Clunies Ross, Margaret. 2010. The Cambridge Introduction to the Old Norse-Icelandic Saga. Cambridge: Cambridge University Press.
- McKinnell, John. 1993. Vatnshyrna. Teoksessa Medieval Scandinavia: An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York: Garland, .
- Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur . Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ McKinnell 1993, 689; Simek & Hermann Pálsson 2007, 412–413.
- ↑ McKinnell 1993; Simek & Hermann Pálsson 2007, 93, 412–413.
- ↑ McKinnell 1993; Simek & Hermann Pálsson 2007, 413.
- ↑ McKinnell 1993, 690.
- ↑ McKinnell 1993, 690; AM 445 b 4to, AM 445 c I 4to
- ↑ McKinnell 1993, 689; Simek and Hermann Pálsson 2007, 412–413; Clunies Ross 2010, 145.