Varieteen valot

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Varieteen valot
Luci del varietà
Lucidelvarieta.jpg
Ohjaaja Federico Fellini
Alberto Lattuada
Käsikirjoittaja Federico Fellini
Tullio Pinelli
Alberto Lattuada
Tuottaja Federico Fellini
Alberto Lattuada
Säveltäjä Felice Lattuada
Kuvaaja Otello Martelli
Leikkaaja Mario Bonotti
Pääosat Peppino De Filippo
Giulietta Masina
Carla Del Poggio
Franca Valeri
John Kitzmiller
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia
Tuotantoyhtiö Capitolium
Ensi-ilta 6. joulukuuta 1950
6. helmikuuta 1959 (Suomi)
Kesto 97 min.
Alkuperäiskieli italia
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Varieteen valot (ital. Luci del varietà) on italialainen elokuva vuodelta 1950, ja sen on ohjannut Federico Fellini yhteistyössä Alberto Lattuadan kanssa.

Elokuva aloitti Fellinin ohjaajanuran, mutta sen ohjaus, käsikirjoitus ja tuotanto syntyivät yhteistyössä Alberto Lattuadan kanssa. Sitä ennen Fellini oli työskennellyt lähinnä käsikirjoitusten parissa, joista erityisen muistettava on Roberto Rossellinin Rooma – avoin kaupunki. Lattuada taas oli uransa vakiinnuttanut kunnioitettu neorealististen elokuvien ja kirjojen pohjalta syntyneiden elokuvien ohjaaja. Elokuvan aiheen keksi Lattuadan vaimo Carla Del Poggio, joka ennen kuin Vittorio De Sica houkutteli hänet ensimmäisen oman ohjaustyönsä (Maddalena, zero in condotta, 1940) tähdeksi oli haaveillut tanssijan urasta.

Juuri kukaan ei uskonut että tästä elokuvasta tulisi yleisömenestys ja siitä syystä sen tuotanto jouduttiin tekemään omilla rahoilla, säästetyillä ja lainatuilla. Lattuada, Del Poggio, Fellini ja hänen vaimonsa Giulietta Masina sijoittivat kaikki rahansa elokuvan tuotantoon, ja Lattuadan sisar Bianca sai palkattoman tuotannonjohtajan osan. Lattuadan isä, säveltäjä Felice Lattuada sai niin ikään ilmaiseksi tehdä musiikin elokuvaan. Kriitikot ylistivät elokuvan korkeaa taiteellista tasoa mutta kuten monet olivat epäilleet se ei vetänyt suurta yleisöä vaan tuotti valtavan taloudellisen tappion, ja velkojen maksamiseen meni vuosia. Lattuada kertoi myöhemmin että hänen oli suorastaan pakko tehdä seuraavasta elokuvastaan (Anna, 1951) kaupallinen melodraama jotta voisi jonkun verran lyhentää velkaansa.[1]

Italian elokuvakriitikkojen liitto myönsi Giulietta Masinalle elokuvasta Nastro d'argento -palkinnon parhaasta sivuosasuorituksesta.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varieteen valot on haikeansävyinen tarina kiertueella kulkevasta kakkosluokan teatteriryhmästä. Näyttelijät, tanssijat ja muut esiintyjät ponnistelevat leipänsä eteen pienille yleisöille kaupunki kaupungin perään. Fellinin vaimon Giulietta Masinan esittämän uskollisen rakastajattaren Melinan harmiksi seurueen johtaja Checco rakastuu nuoreen tulokkaaseen Lilianaan.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Näyttelijä  … rooli  
 Peppino De Filippo  … Checco Dal Monte  
 Carla Del Poggio  … Liliana 'Lily' Antonelli  
 Giulietta Masina  … Melina Amour  
 John Kitzmiller  … trumpetisti Johnny  
 Dante Maggio  … Remo  
 Checco Durante  … teatterinomistaja  
 Gina Mascetti  … Valeria del Sole  
 Giulio Calì  … taikuri Edison Will  
 Silvio Bagolini  … Bruno Antonini  
 Giacomo Furia  … herttua  
 Mario De Angelis  … maestro  
 Vanja Orico  … mustalaislaulaja  
 Enrico Piergentili  … Melinan isä  
 Renato Malavasi  … hotellinomistaja  
 Joseph Falletta  … Pistolero Bill (Joe Falletta)  

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lexikon des Internationalen Films kirjoittaa, että elokuva viittaa ohjaajan ”myöhempiin mestariteoksiin”. Varieteen valot on sen mielestä ”terävästi havainnoiva, huumorilla ja myötätunnolla höystetty satiiri maaseutua kiertävän varieteen maailmasta.”[2]

Ennio Flaiano arvostaa kirjoituksessaan vuodelta 1951 tekijöiden viileää suhtautumista elokuvan aiheen draamallisiin mahdollisuuksiin ja hiukan epäilevää asennetta seurueen tähtösiin. Hän kirjoittaa kritiikissään aikakauskirjassa Il mondo[3]:

»Mielestäni yksi elokuvan ansioista on se piittaamattomuus, jota tekijät osoittavat kiehtovan aiheen dramaattisia mahdollisuuksia kohtaan, se epäilys, jolla he näihin tähtösiin suhtautuvat. Elokuvan lopulla pienessä kohtauksessa pääosan esittäjä seisoo puolialastomana näyttämöllä, kuten hän oli aina haaveillut, tervehtii lentosuukoin yleisöä ja liikuttuu kyynelliin suosionosoituksista, jotka kuohuvat hänen lävitseen. Se kiihkeä palvonta kruunaa havainnot hahmon suhtautumisesta menestyksen ja taiteen merkitykseen ja kohottaa tämän elokuvan (jossa kyllä on virheitäkin) poikkeukselliselle tasolle, ainakin keskitason yläpuolelle.»

Lattuadan vaimo Carla Del Poggio oli elokuvan aiheen keksijä ja sai myös sen naispääosan. Keskimmäinen tanssijoista Del Poggion vasemmalla puolella on Sophia Loren, silloin Sofia Lazzaro.

Mikael Fränti tukeutuu Felliniin perehtyneeseen tutkijaan Peter Bondanellaa luonnehtiessaan, että Fellinin kolmesta ensimmäisestä elokuvasta, joista Varieteen valot on ensimmäinen, syntyy trilogia, jonka henkilöissä törmäävät yhteen illuusio ja konventio, sosiaalinen naamio ja aito persoonallisuus.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Cosulich, Callisto: I film di Alberto Lattuada, s. 48-52. Gremese, 1985. (italiaksi)
  2. filmevona-z.de - Lichter des Varieté
  3. Il mondo, III n. 18, 5. Mai 1951 Italiankielinen alkuteksti Luci del varietàn Fellini-sivustolla
  4. Mikael Fränti, Elokuvieni mestariteokset 7 viitattu 12.5.2010

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]