Vapaus – Isänmaa – Aseveljeys
Vapaus – Isänmaa – Aseveljeys (lyh. VIA) oli Suomessa jatkosodan aikana toiminut, Valtion tiedoituslaitoksen perustama salainen organisaatio. VIA:n tehtävänä oli väestön mielialojen tarkkailu ja tulosten tiedottaminen valtiojohdolle ja eri viranomaisille sekä propagandan välittäminen väestön keskuuteen. VIA keräsi laajan asiamiesverkostonsa avulla tietoja väestön mielialoista ja raportoi päivittäin Valtion tiedoituslaitokselle.[1][2]
Asiamiesverkosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
VIA koostui asiamiesverkostosta. Organisaatiossa käytettiin alimman tason henkilöistä nimitystä suojelijat, joiden yläpuolella olivat paikallisosastoja johtaneet valvojat. Valvojien yläpuolella olivat asiamiehet. Maaseudulla organisaatio muodostui kylittäin, teollisuuspaikkakunnilla tehtaittain.[3]
Verkoston pohjana oli Akateemisen Karjala-Seuran perustaman maanpuolustusjärjestö Maan Turvan talvisodan aikana organisoima mielialojen tarkkailuorganisaatio, jossa oli talvisodan loppuvaiheessa 3 150 jäsentä.[4]
Jatkosodan alkuvaiheessa asiamiehiä oli runsaat 5 000, korkeimmillaan yli 10 000. Organisaatio oli koko maan laajuinen, maa oli jaettu 11 tarkkailupiiriin ja 61 tarkkailualueeseen. VIA:n asiamiesverkosto kattoi kaikki yhteiskuntapiirit, joskin ruotsinkielisillä alueilla asiamiehiä oli harvemmassa. Työväestöllä oli puolestaan suurempi edustus asiamiesverkostossa kuin sen suhteellinen osuus antaisi olettaa: taustalla oli viranomaisten huoli työväestön epäluuloisesta asenteesta sodan päämääriä kohtaan.[1] Työväestöä tarkkailemaan oli pestattu sosiaalidemokraattisia asiamiehiä jo talvisodan aikana.[4]
Kartoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väestön mielialojen kartoitus perustui laajan moniportaisen organisaation työhön. VIAn verkoston asiamiehet seurasivat mielialoja tuttavapiirissään ja työpaikallaan ja kertoivat havainnoistaan paikallisasiamiehille. Paikallisasiamies raportoi kirjallisesti verkoston alueasiamiehelle, joka yhdessä piiriasiamiehen kanssa rakensi tiedoista kokonaiskuvan ja raportin Valtion tiedoituslaitoksen Tarkkailutoimistoon. Tarkkailutoimisto teki raporteista yhteenvedot päivittäin ja välitti tiedot laitoksen omalle väelle, valtioneuvostolle, valtiolliselle poliisille ja muille tietoja tarvitseville viranomaisille. Tiedoista tehtiin vielä viikkoyhteenveto, ja laadittiin erilaisia katsauksia maan mielialojen kehityksestä.[2]
Kun haluttiin saada selville väestön näkemyksiä jostain määrätystä aiheesta, tehtiin VIA:n organisaation avulla salainen gallup-tyyppinen kartoitus. Asiamiehille välitettiin aihe, ja he haastattelivat lähipiiriään keskustelemalla asiasta. Haastateltaville ei kerrottu tietojen keruusta. Jokaisesta haastateltavasta täytettiin lomake, jossa listattiin vastaajan mielipiteen lisäksi sukupuoli, ikä, ammatti, puoluekanta ja vastaajan eniten lukema sanomalehti. Kun asiamiesverkoston avulla vastauksia saatiin kymmeniä tuhansia, saatiin väestön mielipiteistä tilastotietoa joka voitiin jakaa maan eri osien, ammattikuntien ja puoluerajojen kesken.[2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jutikkala, Eino: Valtion tiedoituslaitoksen salainen sotakronikka. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-0-22000-0.
- Perko, Touko: TK-miehet jatkosodassa. Päämajan kotirintaman propaganda 1941–1944. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01662-8.
- Vihonen, Lasse: Radio sodissamme 1939–1945. Helsinki: Suomen Kirjallisuuden Seura, 2010. ISBN 978-952-222-224-4.
- Vuopala, Karoliina: Propagandan näkymättömät kasvot: salainen ja vaikutusvaltainen SAT/VIA. Salaiset kansiot: uusia ja yllättäviä tapauksia talvi- ja jatkosodan vuosilta, 2010, s. 175-179. Helsinki: Valitut Palat. ISBN 978-951-584-869-7.