Valtuuslaki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Valtuuslaki eli valtuutuslaki on laki, jolla parlamentti valtuuttaa hallituksen tai muun valtioelimen antamaan muutoin vain parlamentin päätettävissä olevia säädöksiä. Valtuuslakiin voi sisältyä myös hallinnollista toimivaltaa laajentavia oikeussäännöksiä. Laajasti ymmärrettynä valtuuslaki tarkoittaa hallituksen hallinnollisen toimivallan ja asetusten antovallan laajentamista. Suppeammin ymmärrettynä se tarkoittaa vain asetusten antovallan lisäämistä. Tavallisesti valtuuslaki on voimassa vain tietyn ajan ja se koskee tarkoin määriteltyä alaa. Suomessa valtuuslakeja ovat olleet sotatilalaki (303/1930), jonka nojalla julistettiin sotatila vuosiksi 1939–1947, ja 1941–1955 voimassa ollut taloudellinen valtalaki (303/1941).[1][2] Perustuslain säännöksiä syrjäyttävää lakia kutsutaan poikkeuslaiksi. Talouspoliittinen valtuuslaki on tarkoitettu taloudellisen toiminnan sääntelyyn.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965.
  2. Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966.