Valtakunnanpakovero
Valtakunnanpakovero (saks. Reichsfluchtsteuer) oli maastapoistumisvero pääomanliikkeille, jonka Weimarin tasavalta sääti estääkseen pääomapaon ulkomaille. Valtakunnanpresidentti Paul von Hindenburg antoi tästä asetuksen 8. joulukuuta 1931. Vero perittiin, jos yksilön varat ylittivät 200 000 RM tai vuositulot ylittivät 20 000 RM. Vero oli 25 %. Tuolloin 200 000 RM vastasi 47 600 dollaria (määrä vastasi 766 000 dollaria vuonna 2017).
Kolmannen valtakunnan aikana pakoveron tarkoitus ei enää ollut niinkään estää rikkaiden kansalaisten muuttoa. Pikemminkin juutalaisten lähtö oli toivottua ja sallittua — jopa Puolan valtauksen jälkeen — kunnes Heinrich Himmler kielsi juutalaisten maastamuuton 23. lokakuuta 1941. Siihen asti veroilla pakkolunastettiin[1] osa maasta ajettujen juutalaisten omaisuudesta.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Martin Friedenberger et al. (Pub.): Die Reichsfinanzverwaltung im Nationalsozialismus. Bremen 2002, ISBN 3-86108-377-9, p. 12.