Maastapoistumisvero

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Maastapoistumisvero on yksityishenkilöiden veroa tai toiselta nimeltään arvonnousuveroa (englanniksi exit tax) on esitetty perittäväksi tilanteissa, jossa verovelvollinen muuttaa Suomesta ulkomaille ja myöhemmin myy, lahjoittaa tai jättää perinnöksi omaisuutta, jonka arvo on noussut verovelvollisen asuessa Suomessa.[1] Tällaista yksityishenkilöihin kohdistuvaa veroa on kutsuttu myös nimellä jäähyväisvero.[2] Sellainen on ollut käytössä useissa maissa, kuten Norjassa, Ranskassa, Saksassa, Tanskassa ja Yhdysvalloissa.[3] Veron tarkoituksena on tiivistää veropohjaa, estämällä myyntivoittoveron sekä perintö- ja lahjaveron välttelyä muuttamalla ulkomaille.[4] Välttely on mahdollista, sillä esimerkiksi Ruotsissa ei makseta veroa perinnöistä sekä toisaalta lahjoista ja toisaalta esimerkiksi Belgiassa myyntivoitot ovat yleensä verovapaita (tilanne 2018).

Käytännössä EU:n Lissabonin sopimuksen ja ETA-sopimuksen takaamat perusvapaudet rajoittavat edellä kuvatun arvonnousuveron perimistä ulkomaille muuttavilta henkilöiltä ja yrityksiltä.[5] Yksityishenkilöille tulee muun muassa antaa mahdollisuus lykätä veronmaksua siihen, kunnes omaisuus luovutetaan eli, jolloin vero tulisi muutoinkin maksettavaksi. Arvonnousuverolla kohdennetaan siis verotusoikeus valtiolle, jossa asuessa arvonnousu on kertynyt, mikä vastaa kansainvälisen verotuksen yleistä periaatetta, jossa tulon ensisijainen verotusoikeus on maalla, jossa tulo on kertynyt. Useimmissa maissa, joissa yksityishenkilöiden arvonnousuvero on toteutettu, sille on asetettu alaraja, eli se koskee vain suuria omaisuuksia.[6]

Yhteisöjen arvonnousuvero (exit tax) on käytössä useimmissa maissa, myös Suomessa. EU:n veronkiertodirektiivi velvoittaa kaikki EU-maat ottamaan sen käyttöön viimeistään vuonna 2020.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]