Valkotikka
| Valkotikka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Tikkalinnut Piciformes |
| Heimo: | Tikat Picidae |
| Suku: | Pitkänokkatikat Melanerpes |
| Laji: | candidus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Melanerpes candidus |
|
 |
|
| Katso myös | |
Valkotikka (Melanerpes candidus) on mustavalkoinen, keskikokoinen eteläamerikkalainen tikkalaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnun pituus on noin 27 cm. Sen pää, alapuoli ja yläperä ovat valkoiset, selkäpuoli, pyrstö sekä siivet mustat. Naamassa ja alaperässä on keltaista. Sukupuolten värityksessä on pientä eroa.
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkotikan 4,8 miljoonan neliökilometrin laajuinen esiintymisalue ulottuu Etelä-Surinamesta ja Brasiliasta Argentiinan pohjoisosiin ja Uruguayn länsiosiin. Bernhard Christian Otto kuvaili lajin holotyypin Cayennesta vuonna 1796.[2]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkotikat elävät savanneilla, palmumetsiköissä ja valoisissa, avoimissa metsissä.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pesä on puunkolossa tai lahossa oksassa, johon naaras munii kolme tai neljä munaa.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruokavalio koostuu pääasiassa hedelmistä ja muista kasvikunnan tuotteista, vähässä määrin myös hyönteisistä. Se pitää myös hunajasta ja viljanjyvistä, ja on paikoin maanviljelijöiden riesana syömällä appelsiineja ja muita puutarhahedelmiä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Perrins, Christopher M. (päätoim.): Otavan lintutieto – Maailman linnut. Otava, 1992. ISBN 951-1-12001-8.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Melanerpes candidus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.6.2014. (englanniksi)
- ↑ IBC (englanniksi)