Valkotikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Valkotikka
Pica-pau PPreta 0605 7.JPG
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Tikkalinnut Piciformes
Heimo: Tikat Picidae
Suku: Pitkänokkatikat Melanerpes
Laji: candidus
Kaksiosainen nimi

Melanerpes candidus
(Otto, 1796)

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Valkotikka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Valkotikka Commonsissa

Valkotikka (Melanerpes candidus) on mustavalkoinen, keskikokoinen eteläamerikkalainen tikkalaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on noin 27 cm. Sen pää, alapuoli ja yläperä ovat valkoiset, selkäpuoli, pyrstö sekä siivet mustat. Naamassa ja alaperässä on keltaista. Sukupuolten värityksessä on pientä eroa.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkotikan 4,8 miljoonan neliökilometrin laajuinen esiintymisalue ulottuu Etelä-Surinamesta ja Brasiliasta Argentiinan pohjoisosiin ja Uruguayn länsiosiin. Bernhard Christian Otto kuvaili lajin holotyypin Cayennesta vuonna 1796.[2]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkotikat elävät savanneilla, palmumetsiköissä ja valoisissa, avoimissa metsissä.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesä on puunkolossa tai lahossa oksassa, johon naaras munii kolme tai neljä munaa.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokavalio koostuu pääasiassa hedelmistä ja muista kasvikunnan tuotteista, vähässä määrin myös hyönteisistä. Se pitää myös hunajasta ja viljanjyvistä, ja on paikoin maanviljelijöiden riesana syömällä appelsiineja ja muita puutarhahedelmiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Perrins, Christopher M. (päätoim.): Otavan lintutieto – Maailman linnut. Otava, 1992. ISBN 951-1-12001-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Melanerpes candidus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.6.2014. (englanniksi)
  2. IBC (englanniksi)