Aujeszkyn tauti
Aujeszkyn tauti on viruksen aiheuttama sian tauti. Siitä toisinaan käytetty nimitys valeraivotauti on sikäli harhaanjohtava, että sairauden aiheuttava mikrobi ei ole sukua raivotautivirukselle vaan kuuluu herpesviruksiin. Tautia esiintyy endeemisenä suurimmassa osassa maailmaa. Aujeszkyn taudin aiheuttaa sian herpesvirus 1, josta käytetään myös nimityksiä sikaeläinten herpesvirus-1 (lyhennettynä SHV-1) ja valeraivotautivirus (PRV). Tauti on taloudellisesti merkittävintä vahinkoa aiheuttava sian sairaus alueilla, joilta sikarutto on saatu hävitettyä.[1] Myös muut nisäkkäät, kuten nautaeläimet, lammas, koira ja pesukarhu, ovat alttiita tartunnalle. Niillekin tauti on usein tappava.[2] Taudin ei ole todettu aiheuttaneen ihmisen sairastumista, mutta ihminenkin voi toimia taudin kantajana eläimestä toiseen. Tarpeettomia kontakteja myös taudista puhtailla sikatiloilla tulisi kuitenkin tämän takia välttää.[3]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäiset muistiinpanot Aujeszkyn taudiksi epäillystä sairaudesta ovat vuodelta 1813 Yhdysvalloista. Tiedoissa mainitaan karjan sairastuneen ankaraan kutinaan, jota kutsuttiin hulluksi kutinaksi. Vuonna 1902 unkarilainen eläinlääkäri Aladár Aujeszky eristi taudin aiheuttajan koirasta, härästä ja kissasta. Hän osoitti, että virus aiheutti saman sairauden siassa ja kanissa. Nimityksen valeraivotauti sairaus sai siitä, että se aiheuttaa kanissa samankaltaisia oireita kuin raivotauti.[4]
Yleiskatsaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virus välittyy tartunnan saaneen sian suun ja kärsän kautta syljen ja nenäeritteiden mukana. Virus voi myös aerosolisoitua ilmaan tai tarttua muiden väliaineiden kautta. Kosteassa ilmassa se voi säilyttää tartuttavuutensa seitsemän tunnin ajan ja levitä kahden kilometrin säteelle. Kaivovedessä se voi selvitä myös seitsemän tuntia, tuoreessa ruohossa, maaperässä ja ulosteessa kaksi vuorokautta, saastuneessa rehussa kolme vuorokautta sekä olkipehkussa jopa neljä vuorokautta.[5]
Suomen lainsäädännössä Aujeszkyn tauti on luokiteltu vaaralliseksi eläintaudiksi. Sitä vastaan rokottaminen on EU:ssa kiellettyä taudista vapailla alueilla, joihin Suomi kokonaisuudessaan kuuluu. [3] Aujeszkyn tauti diagnosoidaan ELISA-testillä. Taudin hävittämiseksi perustettuja ohjelmia on käytössä Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa. Vuonna 2004 Yhdysvaltain kaupallinen sikakanta julistettiin taudista vapaaksi, mutta villeissä kannoissa sitä yhä esiintyy.[6]
Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikuiset siat ovat monesti oireettomia. Aujeszkyn tauti aiheuttaa kuitenkin yleisesti keskenmenoja, sekä täysikasvuisilla sioilla että porsailla yskää, nuhaa, kuumetta, ummetusta, masennusta, ataksiaa ja erittäin runsasta syljen muodostusta sekä porsailla myös suuren kuolleisuuden. Alle kuukauden ikäisillä porsailla kuolleisuus on lähes 100 prosenttia, mutta 1–6-kuukautisilla enää noin 10 prosenttia.[7] Karjaeläimillä oireisiin kuuluvat aluksi ankara kutina sekä sen jälkeen neurologisia häiriöitä ja lopulta kuolema. Koiralla ilmenee ankaraa kutinaa, leuan ja nielun halvaantumista, ulvomista ja lopulta kuolema. Kissan tauti tappaa niin nopeasti, ettei muita oireita ehdi yleensä esiintyä.[1]
Eri eläimissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Villisika on Yhdysvalloissa tavallinen taudin levittäjä. Sillä kuolleisuus on suurimmillaan pienporsailla. Raskaana olevat emakot saavat usein keskenmenon sairastuttuaan. Muuten terveet aikuiset urokset (karjut) ovat yleensä oireettomia taudinkantajia.[8]
Siat (sekä koti- että villisika) ovat viruksen tyypillisiä kantajia. Virus voi kuitenkin aiheuttaa suuren kuolleisuuden muillakin eläinlajeilla. Aujeszkyn tautia on tavattu muiden muassa ruskea- ja mustakarhulla, floridanpuumalla, kojootilla ja valkohäntäpeuralla. Useimmissa tapauksissa eläimet olivat ennen sairastumistaan joko varmasti tai todennäköisesti olleet kosketuksissa sikojen tai siasta valmistettujen tuotteiden kanssa. Eurooppalaisilla turkistarhoilla on tapahtunut joukkosairastumisia minkkien ja kettujen saatua saastuneita sikatuotteita sisältänyttä rehua. Kokeellisesti on todettu monien muidenkin lajien voivan sairastua.
Sovelluksia neurotieteissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aujeszkyn taudin muunnoksia on käytetty neurobiologiassa keskushermoston hermoverkostoja tutkittaessa. Tunnettu heikennetty muunnos on vuonna 1961 kehitetty Barthan kanta, jota käytetään retrogradisena neuronaalisena merkkiaineena.[9]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Fenner, Frank J.; Gibbs, E. Paul J.; Murphy, Frederick A.; Rott, Rudolph; Studdert, Michael J.; White, David O. (1993). Veterinary Virology (2nd ed.). Academic Press, Inc. ISBN 0-12-253056-X. (englanniksi)
- ↑ Michigan Animal News (Arkistoitu – Internet Archive)(englanniksi)
- ↑ a b (2010) AUJESZKYN TAUTI (AD). Eläintautien torjuntayhdistys ETT ry – ETT rf.
- ↑ Pomeranz L, Reynolds A, Hengartner C: Molecular biology of pseudorabies virus: impact on neurovirology and veterinary medicine. Microbiol Mol Biol Rev, 2005, 69. vsk, nro 3, s. 462–500. 16148307.
- ↑ Pseudorabies: Introduction The Merck Veterinary Manual. 2006. Viitattu 31.3.2007. (englanniksi)
- ↑ Exotic Diseases: Are you Prepared? Are you Ready? Proceedings of the North American Veterinary Conference. 2006. Viitattu 31.3.2007. (englanniksi)
- ↑ Carter, G.R.; Flores, E.F.; Wise, we all love pigs D.J.: Herpesviridae A Concise Review of Veterinary Virology. Viitattu 4.6.2006. (englanniksi)
- ↑ http://www.berrymaninstitute.org/pdf/managing-feral-pigs.pdf (Arkistoitu – Internet Archive))(englanniksi)
- ↑ Bartha A. (1961). Experimental reduction of virulence of Aujesky's disease virus. Magny Allatorvosok Lapja 16:42–45.(englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Yleiskatsaus virukseen ja sen sovelluksiin neurotieteissä(englanniksi)
- Eläinten virukset(englanniksi)