Vaikea tapaus
| Vaikea tapaus | |
|---|---|
| Identikit | |
 |
|
| Ohjaaja | Giuseppe Patroni Griffi |
| Käsikirjoittaja |
Giuseppe Patroni Griffi Raffaele La Capria Muriel Spark |
| Perustuu | Muriel Sparkin pienoisromaaniin The Driver’s Seat |
| Tuottaja | Franco Rossellini |
| Säveltäjä | Franco Mannino |
| Kuvaaja | Vittorio Storaro |
| Leikkaaja | Franco Arcalli |
| Tuotantosuunnittelija | Mario Ceroli |
| Pukusuunnittelija | Gabriella Pescucci |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Levittäjä |
Cineriz Netflix |
| Kesto | 105 minuuttia |
| Alkuperäiskieli |
italia englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Vaikea tapaus (Identikit / The Driver’s Seat / Psychotic) on Giuseppe Patroni Griffin ohjaama italialainen englanninkielinen draamaelokuva vuodelta 1974. Sen pääosissa näyttelevät Elizabeth Taylor ja Ian Bannen ja yhtä sivuosaa, englantilaista lordia, esittää Andy Warhol.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvassa Taylor esittää Kööpenhaminassa asuvaa, psyykkisesti epävakaata naista nimeltä Lise, joka matkustaa näkynsä ohjaamana Roomaan löytääkseen ihmisen, joka on ”tarkoitettu” tappamaan hänet. Lise pääseekin Roomassa hengestään. Tapahtumat kerrotaan epälineaarisessa järjestyksessä, leikattuna limittäin Lisen kuolemaa tutkivien poliisikuulustelujen kanssa.[1]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taylor otti roolin vastaan muun muassa siksi, että hänen tuolloinen aviomiehensä Richard Burton teki Roomassa samaan aikaan elokuvaa Suuri joukkoteurastus. Myös Andy Warhol sattui olemaan Roomassa elokuvatuotantojensa Frankenstein ja Dracula takia.[1]
Elokuvan pääkuvaajana toimi sittemmin kolmella Oscarilla palkittu Vittorio Storaro, joka oli tätä ennen tullut tunnetuksi Bernardo Bertoluccin elokuvista Fasisti (1970) ja Viimeinen tango Pariisissa (1972). Myös leikkaaja Franco Arcalli oli työskennellyt näissä Bertoluccin tuotannoissa.[1]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikea tapaus esitettiin Yle TV1 -kanavalla tammikuussa 1995. Helsingin Sanomien Mikael Fränti teilasi sen lyhyessä ennakkoesittelyssään ”tekotaiteelliseksi sotkufilmiksi”[2].
Slant Magazine -lehdessä Vaikean tapauksen arvellaan sijoittuvan elokuvien vihoviimeiseen neljänteen laatukategoriaan nimeltä ”mitä ihmettä tämä on olevinaan”, kun muut ovat ”hyvä”, ”huono” ja ”niin huono että on hyvä”. Paitsi että juoni on toivottoman sekava, kriitikon mukaan tuolloin melko tukevassa kunnossa ollut Taylor on tehty elokuvassa mahdollisimman epämiellyttävän näköiseksi räikeine vaatteineen ja meikkeineen.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Ehrenstein, David: Sinful Cinema: The Driver’s Seat Slant Magazine. 25.3.2013. Viitattu 11.5.2024.
- ↑ Fränti, Mikael: Viikon tv-elokuvat. Helsingin Sanomat, 27.01.1995, s. 43. Näköislehti (maksullinen).
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Elokuvan Blu-ray-julkaisun traileri, British Film Institute / YouTube (englanniksi)