Vaaleakeltayökkönen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vaaleakeltayökkönen
Xanthia.icteritia.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Yökköset Noctuidae
Alaheimo: Tarhayökköset Hadeninae
Suku: Xanthia
Laji: icteritia
Kaksiosainen nimi

Xanthia icteritia
Hufnagel, 1766

Katso myös

 Commons-logo.svg Vaaleakeltayökkönen Commonsissa

Vaaleakeltayökkönen (Xanthia icteritia) on hyvin yleinen loppukesän ja alkusyksyn yöperhonen.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjaväriltään vaaleankeltainen, keskikokoinen ja teräväsiipinen yökkönen, josta on kolme erilaista värimuotoa. Värimuodolla f. flavescens ainoana etusiipien kuviointina erottuu tummana osa munuaistäplää sekä rivi tummia pisteitä aaltoviirun kohdalla lähellä siiven kärkeä. Myös yleisemmällä värimuodolla etusiiven munuaistäplä ja pisterivi erottuvat tummina, mutta lisäksi ulomman poikkiviirun kohdalla on leveä, kellanruskea varjostuma ja siiven etureunassa kolme kellanruskeaa laikkua. Kuvioinnin voimakkuus vaihtelee yksilöittäin. Kolmas värimuoto on ruosteenruskea f. aurantia. Takasiivet ovat yksivärisen valkoiset. Siipiväli 32–40 mm.[1][2][3]

Vuonna 1988 Helsingin seudulta pyydystetyistä 963 vaaleakeltayökkösestä oli pyydystyspaikasta riippuen 20–40 % värimuotoa f. flavescens. Muotoa f. aurantia tavattiin vain yksi yksilö. Vaalean muodon osuus oli suunnilleen sama myös Perämeren pohjukassa, jossa vastaavasti 777 yksilöstä viisi oli muotoa f. aurantia.[4]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin levinneisyys kattaa suurimman osan Eurooppaa pois lukien eteläisimmät alueet. Idässä sitä tavataan aina Kiinaan ja Koreaan saakka.[5] Suomessa vaaleakeltayökkönen elää lähes koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena elokuun alkupuolelta syyskuun loppuun huipun ollessa elokuun lopulla.[6]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erittäin yleinen pensaikoissa sekä lehti- ja sekametsissä elävä laji. Perhoset lentävät pimeän tullen ja tulevat helposti syötille, huonommin valolle. Toukka elää aluksi pajilla, mutta siirtyy myöhemmin ruohovartiseen kasvillisuuteen. Kotelo on löyhässä kotelokopassa maassa. Muna talvehtii.[3][5]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukan ravintokasveja ovat aluksi pajut (Salix), myöhemmin erilaiset ruohovartiset kasvit. Lisäksi se syö mustikkaa (Vaccinium myrtillus).[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/x/xanthia_icteritia.html
  2. http://www.ukmoths.org.uk/show.php?bf=2274
  3. a b c Mikkola K, Jalas I. Suomen perhoset. Yökköset 1. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava 1977. ISBN 951-1-04296-3 s. 205
  4. Kauri Mikkola, Jussi Murtosaari & Kari Nissinen (toim.): Perhosten lumo - Suomalainen perhostieto. Suomen Perhostutkijain Seuran 50-vuotisjuhlajulkaisu. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3317-6. s. 113
  5. a b http://www.nhm.uio.no/fakta/zoologi/insekter/norlep/noctuidae/icteritia.html
  6. http://wibe.ath.cx/Lepidoptera/Noctuidae/Xanthia/icteritia/Xanthia%20icteritia.htm

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]