VOD
VOD (lyhenne sanoista video on demand) tarkoittaa ladattavaa tai suoratoistettavaa bittimuotoista videotiedostoa, jota levitetään esimerkiksi internetin kautta. Suomen kielessä käytetään myös termiä tilausvideo[1], kirjaimellisesti termi kääntyy muotoon "videota kysynnän mukaan". VOD:n vastakohtana ovat fyysiset tallennusmuodot, kuten DVD-levy. Esimerkiksi musiikille on olemassa vastaavia nettipalveluita.
VOD toimii joko siten, että videotiedosto ladataan katsojan tietokoneelle, tai se esitetään suoratoistona (engl. streaming), jolloin tiedosto ei tallennu tietokoneelle. Ladattavassakin videotiedostossa voi olla erilaisia ns. DRM-rajoituksia. VOD-järjestelmissä katsoja voi valita haluamansa tiedoston, jonka katsoo verkossa tai interaktiivisessa eli vuorovaikutteisessa televisiojärjestelmässä.
Ensimmäinen VOD-palvelu Suomessa oli vuonna 2005 julkaistu SF Anytime -palvelu Teliasoneran (nyk. Telia) asiakkaille[2].
Ennen VOD termin yleistymistä Pay per View (PPV) oli osin sitä vastaava käsite. VOD palveluiden yleistyttyä Pay per View -termi on käytössä lähinnä yksittäistapauksissa ja suorissa lähetyksissä kuten ammattinyrkkeilyn mestaruusottelut. PPV:n historia yltää aina 1950-luvulle, jolloin ensimmäisiä järjestelmiä testattiin. Se liittyy enemmän television kehitykseen kun taas VOD liittyy suoraan internetin kehittymiseen.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sari Maamies: On demand Kielikello. 1996. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 24.7.2021.
- ↑ Tuomas Karvonen: Soneralta videovuokraamo kotikoneelle Digitoday. 22.4.2005. Iltasanomat. Viitattu 24.7.2021.