Väittämistaakka
Väittämistaakka eli vetoamisvelvollisuus tarkoittaa prosessioikeudessa asianosaisen velvollisuutta vedota tosiseikkoihin. Tuomioistuin ottaa sitten juttua tutkiessaan ja ratkaistessaan tosiseikat huomioon. Tuomioistuin ottaa huomioon vain asianosaisten esittämät tosiseikat, eikä tee ratkaisuaan sellaisen seikan perusteella, johon asianosainen ei ole vedonnut. Asianosainen saattaa hävitä jutun, jos ei ole vedonnut kaikkiin seikkoihin, joiden todenperäisyydestä ollaan yhtämieltä.[1]
Riita-asioissa, joissa asianosaiset voivat tehdä sovinnon, on väittämistaakka aina voimassa eli käytössä on dispositiivinen periaate. Muissa jutuissa noudatetaan virallisperiaatetta, jolloin oikeudenkäynnin kulusta määrää viranomainen. Tällöin tuomioistuin voi painavasta syystä, esimerkiksi lapsen edun vuoksi, perustaa ratkaisunsa myös sellaiseen tosiseikkaan, johon asianosainen ei ole vedonnut. Väittämistaakka on tällöinkin kuitenkin ensisijainen periaate. Rikosjutuissa tuomioistuin perustaa ratkaisunsa syytteessä esitettyyn teonkuvaukseen eli syyttäjällä on väittämistaakka. Syytetyllä ei sen sijaan ole väittämistaakkaa, vaan syytteen hylkäys voidaan perustaa sellaiseen seikkaan, johon syytetty ei ole vedonnut.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa IV palstat 854–857.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jyrki Virolainen: Väittämistaakasta vähäsen, Lakimies 1985, sivut 973–1006.
- Jyrki Virolainen: Lainkäyttö. Oikeudenkäynnin perusteet ja lainkäyttöelimet siviili- ja rikosprosessissa. Lakimiesliiton kustannus 1995.