Väinö Lindberg
Väinö Valdemar Lindberg (22. maaliskuuta 1938 Hämeenlinna – 14. maaliskuuta 2022 Turku) oli suomalainen virkamies, opettaja, pappi ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka sai sosiaalineuvoksen arvonimen.[1]
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väinö Lindberg syntyi Roobert Eedvard Lindbergin ja Saara Elisabeth (Anni) Aspin perheeseen. Hänen puolisonsa vuodesta 1977 oli Tuula Annikki Sassi. Lindberg tuli pastoriksi Suomen Vapaakirkon teologisesta opistosta Hangossa 1957. Hän oli tullilaitoksen virkamies 1962–1981, Jyväskylän Ammatillisen Kurssikeskuksen päätoiminen tuntiopettaja 1979–1981, Helsingin yliopiston suunnittelija ja kurssinjohtaja 1982–1984, Mustalaislähetyksen, myöhemmin Romano Missio, kenttäsihteeri 1984–1990, Turun Ammatillisen Aikuiskoulutuskeskuksen päätoiminen tuntiopettaja 1991 ja Turun ja Porin lääninhallituksen suunnittelija 1991–1996.[1]
Helsingin yliopiston sivutoiminen tuntiopettaja Lindberg oli 1983, Paimion Ammatillisen Aikuiskoulutuskeskuksen sivutoiminen tuntiopettaja 1991 ja Turun Ammatillisen Aikuiskoulutuskeskuksen sivutoiminen tuntiopettaja 1992. Hän oli myös Teuvan vapaaseurakunnan pastori 1997–1999 ja Porvoon vapaaseurakunnan pastori ja johtaja 1999–2000.[1]
Romaniasioiden asiantuntijana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana Lindberg oli monien yhdistysten, järjestöjen ja toimikuntien jäsen. Romano Missiossa hän toimi kaiken kaikkiaan yli 50 vuotta. Lindberg oli myös Turun kaupunginvaltuuston jäsen 2007–2012 ja toimi aktiivisesti Suomen Kristillisdemokraattien piirissä. Sosiaalineuvoksen arvonimen hän sai 2002.[1][2][3]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Romanipolitiikan strategiat, 1999 (Kyösti Suonojan kanssa, ilmestyi englanniksi 2000)
- Kärrypoluilta punaisille matoille, 2012 (Tuovi Putkosen kanssa)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Lindgren, Tuula: Lindberg, Väinö (1938–2022) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 12.8.2022. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 28.4.2024.
- ↑ Luottamuksen rakentuminen oli romanipolitiikan suurimpia saavutuksia. Suomen Viikkolehti, 4.5.2018, nro 18, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 28.04.2024. (ei-vapaa)
- ↑ Tuula Åkerlund, Janette Grönfors, Tina Mäkelä: Muistot. Muistokirjoitus. Väinö Lindberg 1938–2022. Sosiaalineuvos. (Tilaajille) Helsingin Sanomat. 15.3.2022. Viitattu 27.4.2024.