Käyttäjä:Pitke/To-do

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun


Kustaa Vilkunan mukaan luokin tekemisen... ja reen jalaksien painamisen taidot on opittu jo esihistoriallisella ajalla laajoilla metsäseuduilla, ja niiden mallit on saatu pyyntiin käytettyjen jousien ja pyydysten osista.

Längissä on myös eroja kesä- ja talvikäytön välillä. Kesäisin hevonen tavattiin valjastaa sila- eli tamppivaljaalla niin juhlaan kuin arkiseen askareeseen. Talvella taasen hevonen vajastettiin luokkavaljaalla kirkkoreen eteen kuin vetämään raskasta tukkirekeä. Erona silavaljaassa on sen teknisyys ja runsaat metallisoljet "pirun karkottimineen". Vetohihna kiinnitettiin länkeen rautahahlon läpi ja säädettiin soljella. Längen puoliskot kiinnitettiin yhteen ylhäältä harjustimesta nahkahinalla ja alhaalta rinnustimesta, kummassakin puolikaassa olevan neliskulmaisen reiän läpi soljellisella nahkahihnalla. 

luokkavaljaan längessä vetoruoma pujotettiin kahden reiän läpi ja solmittiin joko itä- tai länsi-suomalaisella tavalla. Längen puolikkaat kiinnitettiin harjustimesta nahkahihnalla ja rinnustimesta yhden reiän läpi nahkahihnalla, jonka päässä oli solmu. Nahkahihna kierrettiin kerran rinnustimen pykälien ympäri ja kiristettiin siten, että längen puolikkaat menivät melkein yhteen ja luokka jännittyi asentoonsa kiristäen samalla ruomaa vetäen aisat tiukemmin luokkaa vasten kiinni. Kiristyksen jälkeen hihna kierrettiin vielä kerran pykälien ympäri ja hihnan pää vietiin puolikkaiden keskeltä ja hihnan yläkautta takapuolelta läpi, tiukaten hihna toisen pykälän kulmaan. Nahkahihnaa ei tarvitse solmia, vaan hihna itsessään piti kireyden ja länkien puolikkaat yhdessä koko päivän. Länkiä on käytetty muillakin vetoeläimillä kuin hevosilla, mm. IKL:n mies Lapualta, Vihtori Kosola harjoittii länsi-suomen karjan eli nupan jalostusta. Hänellä oli Matti-sonni luokkavaljastettuna trillojen eteen vetäjäksi. Muualla maailmassa nauta on edelleen yleinen vetojuhta ja ne tavataan valjastaa iesvaljaalla.

The Clever Hans effect[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pfungst made an extremely significant observation. After he had become adept at giving Hans performances himself, and fully aware of the subtle cues which made them possible, he discovered that he would produce these cues involuntarily regardless of whether he wished to exhibit or suppress them. This gives the phenomenon an importance which could hardly be exaggerated. Its recognition has had a large effect on experimental design and methodology for all experiments whatsoever involving sentient subjects (including humans).

The risk of Clever Hans effects is one strong reason why comparative psychologists normally test animals in isolated apparatus, without interaction with them. However this creates problems of its own, because many of the most interesting phenomena in animal cognition are only likely to be demonstrated in a social context, and in order to train and demonstrate them, it is necessary to build up a social relationship between trainer and animal. This point of view has been strongly argued by Irene Pepperberg in relation to her studies of parrots (Alex), and by Allen and Beatrix Gardner in their study of the chimpanzee Washoe. If the results of such studies are to gain universal acceptance, it is necessary to find some way of testing the animals' achievements which eliminates the risk of Clever Hans effects. However, simply removing the trainer from the scene may not be an appropriate strategy, because where the social relationship between trainer and subject is strong, the removal of the trainer may produce emotional responses preventing the subject from performing. It is therefore necessary to devise procedures where none of those present knows what the animal's likely response may be.

For an example of an experimental protocol designed to overcome the Clever Hans effect, see Rico (Border Collie).

As Pfungst's final experiment makes clear, Clever Hans effects are quite as likely to occur in experiments with humans as in experiments with other animals. For this reason, care is often taken in fields such as perception, cognitive psychology, and social psychology to make experiments double-blind, meaning that neither the experimenter nor the subject knows what condition the subject is in, and thus what his or her responses are predicted to be. Another way in which Clever Hans effects are avoided is by replacing the experimenter with a computer, which can deliver standardized instructions and record responses without giving clues.

Popular culture[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

References to the Clever Hans effect have appeared in TV shows and songs. In an episode of The Simpsons ("Smart and Smarter"), Lisa Simpson becomes jealous of her baby sister Maggie after Maggie is discovered to have an even higher IQ than the precocious Lisa. Later in the episode, Lisa is relieved to find that she had been unconsciously cueing Maggie's correct IQ-test answers.

Military officer Günther von Kluge was nicknamed Der Kluge Hans (Clever Hans) in admiration of his brilliance. Von Kluge went on to become one of the most able Field-Marshals of the Third Reich and a high level member of the Resistance against Hitler.

See also[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Käyttäjä:Pitke/To-do&oldid=12967600”