Uraanihydridipommi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruth-ydinpommin testaustorni ydinkokeen jälkeen. Räjähdys höyrysti tornin yläosan olemattomiin, mutta ei kyennyt tuhoamaan koko rakennelmaa.
Filmi Ruth-pommin räjäytyksestä

uraanihydridipommi oli kokeellinen atomipommi-tyyppi, joka käytti uraanihydridia tai vedyn isotooppi deuteriumia uraanideuteridin (UD3) muodossa neutronien hidastimena. Käytetyn uraanihydridin tai -deuteridin uraani isotooppirikastettiin fissiiliksi U-235:ksi. Tätä pommityyppiä ehdotti ensimmäisenä Robert Oppenheimer vuonna 1939 ja ajatusta kannatti ja edelleen kehitti Edward Teller vielä Toisen Maailmansodan jälkeenkin.[1][2]

Uraanihydridipommia tutkittiin Manhattan-projektin varhaisessa vaiheessa, mutta ajatuksesta luovuttiin keväällä 1944 kun opittiin että tällaisesta ydinpommista tulisi sangen tehoton. Ydinkokeet, joissa näitä aineita testattiin Operaatio Upshot-Knotholessa, osoittautuivat pettymyksiksi. Näissä kokeissa räjäytettiin kaksi uraanihydridipommia: Ruth ja Ray. Ydinräjähdykset olivat molemmat voimakkuudeltaan vain n. 0,2 kilotonnia TNT:tä, joten ne luokiteltiin suutareiksi. Ruth käytti tavallista 1H vetyä (protiumia) uraanihydridissä, kun taas Ray deuteriumia UD3:ssa.[1][3]

Pommin ydinreaktiot käyttävät hitaita neutroneita, toisin kuin kaikki muut ydinaseet joissa fissio toimii nopeilla neutroneilla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b nuclearweaponarchive.org: Operation Upshot-Knothole 19. kesäkuuta 2002. Viitattu 20.3.2016. (englanniksi)
  2. Weapons of Mass Destruction: W48 (GlobalSecurity.org) Viitattu 20.3.2016. (englanniksi)
  3. Lying well. Bulletin of the Atomic Scientists (Googlen kirjahaku) 50 (4): 2. heinäkuuta 1994. Viitattu 20.3.2016. (englanniksi)
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Uranium hydride bomb