Uno Fagernäs

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Uno Fagernäs

Frans Uno Fagernäs (käytti Saksassa nimeä Fichte) (4. maaliskuuta 1894 Teerijärvi - 31. lokakuuta 1980) oli suomalainen jääkärikenraalimajuri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Anders Fagernäs ja Fina Bredbacka. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Agnes Valborg Bergin kanssa.[1][2]

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fagernäs kirjoitti ylioppilaaksi Pietarsaaren ruotsalaisesta reaaliopistosta vuonna 1914 ja liittyi Vaasalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla syyslukukauden vuonna 1914. Hän osallistui kenraali Nenosen johtamille tykistökursseille 20. maaliskuuta – 25. syyskuuta 1923, Sotakorkeakoulun erikoiskurssin hän suoritti vuonna 1925 sekä Sotakorkeakoulun yleisen osaston hän suoritti vuosina 1926–1927.[1][2]

Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkäripataljoona 27:n 1. komppania

Fagernäs liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon yhdessä serkkunsa Martin Rafael Bergin kanssa, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 55 muun miehen kanssa 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella. Hän suoritti sotakoulun A-kurssin Libaussa vuonna 1917.[1][2]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fagernäs saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana kapteeniksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan komppanianpäälliköksi 1. jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan, josta hänet komennettiin 2. jääkäripataljoonan komentajaksi 20. huhtikuuta 1918 ja toimi tehtävässä hän toimi 27. huhtikuuta 1918 saakka. Hän osallistui taisteluihin Lempäälässä, Kämärällä ja Viipurissa.[1][2]

Maaliskuussa Fägernäs oli osallisena Pietarsaaressa keskellä yötä tapahtuneessa laittomassa oikeudenkäynnissä, jossa humalaiset jääkärit tuomitsivat kuolemaan ja teloittivat kuusi paikallista työväenliikkeen aktiivia ja oikeudenkäyntiä vastustaneen lakimiehen Johannes Jääskeläisen. Teloitettujen joukossa oli myös kansanedustaja Kalle Suosalo.[3]

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan jälkeen Fagernäs palveli 1. jääkärirykmentistä muodostetussa Kaartin jääkäripataljoonassa ja sen 3. komppaniassa ja 27. kesäkuuta 1918 alkaen 1. komppanian päällikkönä. Hänet siirrettiin 10. joulukuuta 1918 1. divisioonaan sekä määrättiin Porin rykmentin II pataljoonan komentajaksi ja edelleen 20. toukokuuta 1920 rykmentin talouspäälliköksi. Hän palasi II pataljoonan komentajan tehtävään 9. kesäkuuta 1921. Hänet siirrettiin 14. tammikuuta 1925 1. divisioonan esikuntapäälliköksi ja 31. elokuuta 1926 Polkupyöräpataljoona 2:n komentajaksi ja edelleen 27. elokuuta 1929 Kaartin jääkäripataljoonan komentajaksi Hämeenlinna sotilaspiirin päällikön tehtävät hän otti vastaan 15. syyskuuta 1933. Jääkäriprikaatin komentajan tehtäviä hän hoiti ajalla 18. elokuuta – 26. marraskuuta 1936, jonka jälkeen hän otti vastaan Vaasan Suojeluskuntapiirin päällikön tehtävät vastaan.[1][2]

Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

3. divisioonan komentaja kenraalimajuri Uno Fagernäs

Talvisotaan Fagernäs osallistui Ylimääräisten harjoitusten aikana Vaasan lohkon ja Vaasan suojeluskuntapiirin komentajana. Sotatoimien alettua hän sai komentoonsa Jalkaväkirykmentti 64:n (JR 64) ja myöhemmin hänet komennettiin Ryhmä Kilvan komentajaksi. Talvisodassa Fagernäs osallistui taisteluihin Suomussalmi–Raate-akselilla ja Laatokan Karjalassa. Välirauhan aikana hän toimi 15. divisioonan komentajana sekä Pohjois-Pohjanmaan sotilasläänin komentajana. Jatkosotaan hän osallistui 3. divisioonan komentajana vuoteen 1943 saakka, jolloin sai komentoonsa 1. divisioonan. Hän osallistui jatkosodassa taisteluihin Uhtualla ja Maaselän kannaksella.[2] III Armeijakunnan komentaja kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuo esitti Fagernäsille 2. luokan Mannerheim-ristiä 25. elokuuta 1941, mutta ylipäällikkö Mannerheim ei puoltanut esitystä.[4]

Sotien jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fagernäs toimi Pohjois-Suomen sotilasläänin komentajana vuosina 1944–1945, josta tehtävästä hänet komennettiin Keski-Suomen sotilasläänin (vuodesta 1951 alkaen Pohjanmaan sotilaslääni) komentajaksi. Siinä tehtävässä hän toimi kunnes erosi armeijasta 1. maaliskuuta 1954.[2]

Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fagernäs toimi Vaasan ja Pietarsaaren reserviupseerikerhojen kunniapuheenjohtajana ja Vapaussoturien huoltosäätiön hallituksen jäsenenä.[1][2]

Fagernäsin pojanpoikia ovat Leif Fagernäs ja Peter Fagernäs.[5]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Backström, Åke (koonnut): Suomen jääkärit 1983 lisäyksiä ja korjauksia jääkärimatrikkeliin. Genos 1983.
  • Hurmerinta, Ilmari ja Viitanen, Jukka: Suomen puolesta, Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945, Gummerus: Jyväskylä 2004 ISBN 951-20-6224-0.
  • Smedjebacka, Helge: Jääkärikenraalin elämä. F.U. Fagernäs 1894-1980. 2002. ISBN 951-98931-0-5.
  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g h Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  3. Crovall, Marjatta: Johannes Jääskeläisen kohtalo 1918 Suomalaisuuden liitto. Viitattu 17.1.2017.
  4. Hurmerinta, Viitanen 2004: 506.
  5. Lipunnaulaus Helsingissä Lippujuhla 28.5.2002 Os. Lauri Törni Perinnekilta. Viitattu 18.5.2009.