United Airlinesin lento 232

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
United Airlinesin lento 232
Kuva onnettomuuskoneesta. Vahingot animoitu punaisella.
Kuva onnettomuuskoneesta. Vahingot animoitu punaisella.
Yhteenveto
Päivämäärä 19. heinäkuuta 1989
Onnettomuustyyppi moottorivaurio, hydrauliikkajärjestelmän tuhoutuminen, ohjauskyvyn menetys
Tapahtumapaikka Sioux City, Iowa, Yhdysvallat
Lähtöpaikka Yhdysvaltain lippu Stapletonin kansainvälinen lentoasema, Denver, Colorado
Välilaskupaikka Yhdysvaltain lippu O’Haren kansainvälinen lentoasema, Chigago, Illinois
Määränpää Yhdysvaltain lippu Philadelphian kansainvälinen lentoasema, Philadelphia, Pennsylvania
Kuolleita 111 [huom 1][1]
Loukkaantuneita 172 [1]
Eloonjääneitä 185 [1]
Lentokone
Lentokoneen malli McDonnell Douglas DC-10
Lentoyhtiö United Airlines
Rekisteritunnus N1819U
Matkustajia 285 [1]
Miehistöä 11 [1]

United Airlinesin lento 232 oli DC-10-koneen reittilento Stapletonin kansainväliseltä lentoasemalta Denveristä Coloradosta O’Haren kansainväliselle lentoasemalle Chicagoon.

Lennolla 19. heinäkuuta 1989 yksi koneen kolmesta moottorista rikkoutui räjähdysmäisesti kesken lennon. Moottorinsirpaleet lävistivät koneen hydrauliikkajohdot kaikista kolmesta rinnakkaisesta hydrauliikkajärjestelmästä, jolloin koneesta tuli ohjauskyvytön.

Koneen kapteeni Alfred C. Haynes apunaan sattumalla lennolla ollut DC-10-lentäjä Dennis E. Fitch onnistuivat kuitenkin joten kuten ohjaamaan konetta hienosäätämällä jäljellä olevien kahden moottorin tehoja kääntääkseen konetta oikeaan tai vasempaan. Lähes mahdoton tehtävä onnistui, ja kone saatiin joten kuten suunnattua Sioux Cityn lentokentän kiitoradalle Iowassa. Laskutelineet saatiin putoamaan paikoilleen käsikäyttöisesti painovoiman avulla.

Kone joutui kuitenkin laskeutumaan aivan liian suurella nopeudella, koska laskusiivekkeitä ei voitu avata hydrauliikan puuttuessa. Myös koneen pystysuora iskeytymisnopeus kenttään oli aivan liian suuri, koska ohjauskyvyn puutteessa koneen siipikulmaa ei voitu kääntää pystympään laskua pehmentämään, kuten normaalisti tehdään. Pakkolaskussa kone suuntautui hieman vinoon kiitorataan nähden, oikea siipi irtosi, kone kääntyi ylösalaisin, hajosi osiin ja syttyi palamaan.

Koneen 296 matkustajasta ja miehistön jäsenestä 185 selviytyi hengissä, 111 kuoli tulipalossa. Vaikka kuolleiden määrä oli huomattava, onnettomuutta pidetään malliesimerkkinä lähes täydellisestä lentäjien yhteistyöstä äärimmäisen haastavassa tilanteessa. Vastaava koneen ohjaaminen pakkolaskuun saakka pelkästään moottorien tehoa säätämällä ei ole onnistunut aikaisemmin.

Huomautukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yksi matkustaja kuoli 31 päivän päästä onnettomuudesta. NTSB:n säännösten mukaisesti hänet merkittiin eloonjääneksi vakavasti loukkaantuneena.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e NTSB/AAR-SO/06, NTSB.