Ulla Jokisalo
| Ulla Jokisalo | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. tammikuuta 1955 Kannus |
| Ammatti | valokuvataiteilija, valokuvataiteen professori |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Taideteollinen korkeakoulu (valokuvaaja 1983) |
| Instituutti | Taideteollinen korkeakoulu |
| Palkinnot | Valokuvataiteen valtionpalkinto (1984 ja 2001), Suomen kulttuuriliiton palkinto (1985), Suomen kulttuurirahaston palkinto (2002), Pro Finlandia (2010) |
Ulla Hannele Jokisalo (s. 27. tammikuuta 1955 Kannus)[1] on suomalainen valokuvaaja ja kuvataiteilija, joka on työskennellyt myös Taideteollisen korkeakoulun valokuvataiteen professorina.[2] Hän on osaltaan vaikuttanut siihen, että valokuvasta on tullut Suomessa keskeinen nykytaiteen ilmaisumuoto.[3]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jokisalo opiskeli vuodesta 1977 lähtien Taideteollisen korkeakoulun valokuvataiteen osastolla, josta hän valmistui taiteen maisteriksi vuonna 1983.[2][4] Jokisalo halusi tulla taiteilijaksi ja päätyi valokuvataiteeseen, vaikka ei opiskelunsa alussa tiennyt valokuvauksen tekniikasta juuri mitään.[5] Hän työskenteli Taideteollisen korkeakoulun tuntiopettajana vuosina 1984–2001 ja valokuvataiteen professorina vuodesta 2002 lähtien,[2] vuosina 2004–2009 taiteilijaprofessorina. Tämän jälkeen hän sai viisivuotisen taiteilija-apurahan.[6] Lisäksi hän oli tuntiopettajana Helsingin yliopistossa vuosina 1984–1988 ja Kuvataideakatemiassa 1989–1992.[2]
Useimpia Jokisalon teoksia voidaan luonnehtia omaelämäkerrallisiksi sekä oman kielen ja identiteetin rakentamiseksi.[7] Hänen kuvallisessa ajattelussaan sekoittuvat menneisyys ja nykyhetki sekä todellisuus ja fiktio. Teoksissa muisti ja muistikuvat ovat olleet usein keskeisinä lähtökohtina, ja merkittävinä kuvien teemoina ovat olleet lapsuus ja nuoruus sekä äidin ja tyttären väliset suhteet. Valokuvat ovat Jokisalon teoksissa yleensä vain perusmateriaalia, josta hän työstää montaasimaisen teoksen muun muassa leikkaamalla ja ompelemalla, ja johon hän liittää myös muita elementtejä kuten saksia, neuloja tai lankoja[5].
Jokisalon teoksissa on usein nähty feministisiä ja psykoanalyyttisiä viittauksia, jotka luovat teoksiin syvempiä kuvatasoja ja kerronnan ulottuvuuksia. Kuvissa voi nähdä viittauksia pelkoihin ja uhkiin, mielipahaan ja ahdistaviin roolimuotteihin sekä psyyken koskemattomuuden loukkaamiseen. Syvemmillä tasoilla teoksissa voidaankin nähdä intensiivisiä tuskan ja intohimon ilmauksia sekä voimakkaita vallan, kärsimyksen ja alistumisen symboleita.[7] Tuoreimpien teosten perusteella häntä on luonnehdittu fantasiafeministiksi.[5]
Painettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Karttunen, Ulla, Holtta, Heini, Jokisalo, Ulla & Kuukka, Raakel (1990) Valokuva ja filosofia: Essee kuvan ajattelusta. La Photographie Et La Philosophie Essai Sur La Pensee De L'image. Suomen valokuvataiteen museo, Institut Finlandais en France. ISBN 9519086358
- Jokisalo Ulla 1993. Leikkaus : Kuopion taidemuseo 23.4.–13.6.1993. Näyttelyjulkaisu. Kuopio: Kuopion taidemuseo.
- Snellman, Anja, Jokisalo Ulla (kuvateokset) 1998. Side. Romaani. Helsinki: WSOY.
- Jokisalo Ulla 2001. Kuvieni muisti : vuodet 1980–2000. The memory of my images : the years 1980–2000. Helsinki : Musta taide.
- Jokisalo Ulla 2005. Fort-da. Teksti: Arja Elovirta. Helsinki : Musta taide. Sarja: Musta taide black box. ISSN 1795-0279
Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2001 valtion valokuvataidetoimikunta myönsi Jokisalolle valokuvataiteen valtionpalkinnon. Vuosina 2004–2009 Jokisalo toimi taiteen keskustoimikunnan nimittämänä taiteilijaprofessorina. Vuonna 2010 Jokisalo palkittiin Pro Finlandia -kunniamerkillä[8].
- Valokuvataiteen valtionpalkinto (1984 ja 2001)[2]
- Suomen kulttuuriliiton palkinto (1985)[2]
- Suomen kulttuurirahaston palkinto (2002)[2]
- Taiteilijaprofessori 2004–2009
- Pro Finlandia 2010[9]
- Valtion ylimääräinen taiteilijaeläke 2021[10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Valtion taidemuseo
- ↑ a b c d e f g Suomen professorit 1640–2007, Professoriliitto, (ISBN 978-952-99281-1-8 ja 978-952-99281-2-5, viitattu 6 maaliskuuta 2020), s. 237
- ↑ Mäkinen, Esa: Nykytaiteen vahva vaikuttaja HS.fi. 31.3.2011. Viitattu 6.6.2023.
- ↑ Ulla Jokisalo: CV The Helsinki School. Viitattu 6.6.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Halmetoja, Veikko: Leikki kuvittaa feminismiä. Helsingin Sanomat, 31.3.2011, s. C1. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Jokisalolle pitkä taiteilija-apuraha 16.9.2009. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 6.3.2020.
- ↑ a b Mikä on, mikä jää? (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Pro Finlandia -mitali kahdelletoista taiteilijalle ts.fi. 30.11.2010. Turun Sanomat. Arkistoitu 27.9.2011. Viitattu 6.12.2010.
- ↑ Oramo ja Jokisalo: Arvostus tuntuu hyvältä Yle Uutiset. 3.12.2010. Viitattu 6.6.2023.
- ↑ Taiteilijaeläkkeitä ansioituneille taiteilijoille 8.3.2021. Taiteen edistämiskeskus. Viitattu 6.6.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mikä on, mikä jää? Suomen taiteen triennaali 15.5.–2.8.1998 (Arkistoitu – Internet Archive)
- Roos, Jonni: Kamarin ja kirjaston hämärästä kuvien valoon – Ulla Jokisalon valokuvien ainutkertaisuus syntyy käsityönä Yle.fi. 21.5.2021.
- Pia Parkkinen: Ehtaa eläintä, häpeämätöntä ihmislihaa ja yksi supertähti – poimimme kesän 9 kuuminta taidenäyttelyä (7. Valokuvan uudistaja kuvittelee vapauden -väliotsikon alla Ulla Jokisalon näyttelystä Helsingissä (HAM) 10.8.2018–27.1.2019) 16.6.2018. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 6.3.2020.
| ||||||||||||||||||||||
