Uleå

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo laivasta.Uleå on myös metsäteollisuusyritys.
S/S Uleå
Tyyppi höyryrahtilaiva
Rakennustelakka John Priestman and Co ,Sunderland, Southwick, Englanti
Vesillelasku 09/1925
Status Deletoitu 1970
Tekniset tiedot
Pituus 77.50 m
Leveys 11.20 m
Korkeus 4,94 m
Syväys 4.94 m
Bruttovetoisuus 2180 dwt brt
Bruttovetoisuus (GT) 1376
Koneteho 910,00 kW
Nopeus 8,5 km/h
Lähteet Suomen kauppalaivatietokanta laivakortti no #4195

S/S Uleå oli suomalaisen varustaja Ernst Sohnin vuosina 1937-1947 omistama höyryrahtilaiva.

Laivan rakensi John Priestman and Co:n telakka Englannin Sunderlandissa.

Alkuaan laivan kotisatamana oli vuosina 1925-1933 Norjan Bergen, jonka jälkeen laiva palasi Englantiin ja oli Newcastlelaisessa omistuksessa 5 vuotta. Vuonna 1937 laivan osti Suomeen laivanvarustaja Ernst Sohnin ja sen kotisatamaksi tuli Helsinki. Sohn osti samana vuonna toisenkin suurin piirtein saman kokoisen höyryrahtialuksen nimeltään S/S Onto. Vuoden 1947 jälkeen laiva jatkoi yhä jonkin aikaa Suomeen rekisteröidyn, mutta ulkomaalaisomistuksessa olevan varustamon Rederi AB Inger:in omistuksessa nimellä S/S Inger, kunnes se myytiin Neuvostoliittoon, jossa se lopulta romutettiin täysin palvelleena vuonna 1970. [1]

Laivan ollessa liikenteessä S/S Inger -nimisenä kuljetti se vuonna 1951 muun muassa pitkää puutavaraa Arkangelista ja Murmanskista Rotterdamiin. Lastaus kesti yleensä noin 2 viikkoa ja jokainen lauta laskettiin tarkasti. Laivan henkilökunta oli varmaan ensimmäisiä länsimaalaisia Arkangelissa sodan jälkeen. Lastauksia tehtiin myös Leningradista Tukholmaan ja joskus kansilastina tuli kaviaariakin kymmenen kilon purkeissa. Joskus jouduttiin jopa väistämään miinoja matkalla Leningradiin.[2]

Rederi-ab Inger (per. 1937, nimi vuoteen 1947 Oy Finska Insjö Ab) oli ostanut tämän aluksen 1937 ja se sai silloin nimen S/S Uleå. Varustamoyhtiön osakkeiden omistaja oli panamalainen Compañía Dabaibe de Navegación SA ja A. H. Vang, mutta todellinen omistaja linee ollut Fred. Nichols & Son. Laivan bareboat-varustaja John Carlbom & Co (London) Ltd (Edward Carlbom, Lontoo), hoiti myynnin Suomen valtiolle. Laivan hoitaja oli lontoolainen Jakobson Shipping Co Ltd, joka ennen sotaa oli toiminut Pärnussa. [Erik Hag, Torsten Hagnéus.] (Suomi oli 1930-luvulla mukavuuslippumaa.)

  • 1925.9: S/S Boreas, A/S D/S Boreas, Bergen. 1927: Skibs A/S D/S Boreas, Bergen, Norja.
  • 1933: S/S Gaunless, Cliffside Shipping Co Ltd, Newcastle, Englanti.
  • 1937: S/S Uleå, homeport Helsinki. Oy Finska Insjö Ab (Ernst Sohn, Lönnrotink. 23) Helsinki. 1940: Oy Finska Insjö Ab (Ernst Sohn) Pori.
  • 1941: S/S Uleå, Oy Finska Insjö Ab (Birger Carrell, Ab Edv Björklund Oy, Aleksanterink. 16-18.) Helsinki.
  • 1947: S/S Inger, Rederi Ab Inger (panamalainen Compañía Dabaibe de Navegación SA ja A. H. Vang, Mariank. 13. A) Helsinki. (todellinen omistaja lienee ollut Fred. Nichols & Son).[3]
  • 1948: S/S Inger, Rederi Ab Ergo (Neuvostoliittolaiset omistajat. Unionink. 24 B. 7) Helsinki.
  • 1955: Kharlov, Neuvostoliitto.
  • 1957: Viimeinen merkintä laivasta; romutettu 1970.

[4][1]http://www.narc.fi:8080/VakkaWWW/Selaus.action?kuvailuTaso=SARJA&avain=171069.KA (Arkistoitu – Internet Archive) (Lontoo, Karkaamiset ja rikokset) [5][6]