Uhkapelaaminen Yhdysvaltojen intiaanireservaateilla
Yhdysvaltain intiaanireservaateilla tapahtuva uhkapelitoiminta on tärkeä osa monien reservaattien taloutta. Uhkapelaaminen on reservaattien alueilla laillista, vaikka se olisi laitonta niiden osavaltioiden alueella, joilla reservaatti sijaitsee. Tämä perustuu alkuperäiskansojen heimosuvereniteettiin (engl. Tribal sovereignty) ja vuonna 1976 korkeimman oikeuden antamaan Bryan vastaan Itascan piirikunta -päätökseen.
Vuonna 1979 seminolet perustivat Floridaan bingoteltan. Tämä oli ensimmäinen Yhdysvaltain alkuperäisväestön perustama uhkapelaamiseen tarkoitettu paikka.[1]
Tausta ja laillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1976 annetun Ryan vastaan Itascan piirikunta -päätöksen mukaan osavaltioilla tai niihin kuuluvilla piirikunnilla ei ole oikeutta puuttua mihinkään reservaatin alueella tapahtuvaan taloudelliseen toimintaan. Vuonna 1987 annettua Kalifornia vastaan Cabazon Band -intiaanit -päätöstä pidetään tosin usein päätöksenä, joka laillisti nimenomaan uhkapelaamisen reservaattien alueella. Päätöksen mukaan osavaltiot eivät saa rajoittaa, tai muutenkaan puuttua, uhkapelaamiseen reservaattien alueella.[2]
Seuraavana vuonna Yhdysvaltain kongressi sääti lain (engl. Indian Gaming Regulatory Act, lyh. IGRA), jolla uhkapelaaminen laillistettiin reservaattien alueella, mikäli reservaatit itse näin päättävät.[3] Tähän liittyviä säädöksiä ja kasinoiden hallintoa valvoo oma intiaanipelien virasto, joka toimii BIA:n alaisuudessa. Virasto tarjoaa myös apua uhkapelien operoimisessa ja uhkapelipolitiikan kehittämisessä.[4] Yhdysvaltain liittovaltion puolelta uhkapelaamista valvoo vuonna 1988 perustettu National Indian Gaming Commission -niminen virasto, jonka tehtävänä on valvoa IGRA:n noudattamista ja sanktioida sitä vastaan rikkovia tahoja.[5]
Uhkapelejä voivat operoida vain liittovaltion tunnustamat intiaaniheimot.[1]
IGRA:n keskeinen sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
IGRA jakaa uhkapelaamiseen kolmeen luokkaan sen perusteella, millaiset säädökset mitäkin luokkaa koskevat.[3] Nämä kolme luokkaa ovat:[6]
| Luokka | Pelit | Ensisijainen valvova viranomainen | Muuta |
|---|---|---|---|
| I | Lähinnä perinteiset seurapelit, joissa palkinnot ovat pieniä | Reservaatti | |
| II | Bingo ja sen kaltaiset muut pelit. Korttipelit, joissa pelataan ainoastaan toisia pelaajia vastaan | Reservaatti, mikäli vastaavat pelit ovat laillisia myös kyseisessä osavaltiossa | |
| III | Perinteisesti kasinoilla pelattavat pelit kuten blackjack, kolikkopelit ja ruletti. Vedonlyönti. | Reservaatti, mikäli vastaavat pelit ovat laillisia myös kyseisessä osavaltiossa, reservaatti on sopinut kyseisten uhkapelien operoinnista osavaltion sisäministeriön kanssa ja laatinut NIGC:n puheenjohtajalla | Kaikkein laajin luokka |
Verkkopelaaminen on IGRA:n näkökulmasta harmaata aluetta, sillä laki käsittelee ainoastaan "intiaanien mailla" tapahtuvaa uhkapelaamista.[6]
Nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arviolta noin 240 intiaaniheimoa operoi jonkinlaisia uhkapelejä 28 osavaltiossa.[7] Vuonna 2022 alkuperäisväestön operoimat kasinot tuottivat 39 miljardia dollaria voittoa.[8]
Uhkapelien järjestämistä on kritisoitu kulttuurin säilymisen näkökulmasta: kasinoita operoivat alkuperäisasukkaat eivät elä perinteistä kulttuuriaan ja osa muuttaa pois reservaateilta. Ja koska toiminnan pyörittämisessä saa hyötyä lähtökohtaisesti vain kasinoa operoivaan intiaaniheimoon kuuluva henkilö, on ollut tapauksia, jossa yksittäisten ihmisten heimon jäsenyys on kyseenalaistettu ja sitä kautta työ kasinolla evätty.[1]
Vuonna 1988 alkuperäiskansojen operoimat uhkapelit tuottivat 100 miljoonaa dollaria ja 10 vuotta myöhemmin tuottoa tuli jo 8,26 miljardia dollaria. Tästä huolimatta suurin osa alkuperäisväestöön kuuluvista henkilöistä ei ole hyötynyt pelien tuloista. Kaikki aluperäisväestön operoimat kasinot ja muut uhkapelipaikat eivät myöskään aina ole tuottoisia, jolloinka niiden mukana ei myöskään tule taloudellista hyötyä yhteisölle. Kasinoista hyötyvät ennen kaikkea sellaiset reservaatit, jotka sijaitsevat siedettävän matkan päässä suurista asutuskeskuksista.[9]
Kasinoilla työskentelevien ei tarvitse kuulua kyseiseen heimoon, tai mihinkään heimoon: vuonna 2017 alkuperäisväestön operoimat kasinot työllistivät 638 000 henkilöä, joista 75 % ei kuulunut alkuperäisväestöön.[10]
III luokan pelien kohdalla osavaltio ja reservaatti tekevät aina sopimuksen ennen toiminnan aloittamista. Sopimuksiin kuuluu yleensä kohta, jonka nojalla osavaltio saa osuuden kasinon tuotoista; osavaltiot eivät siis saa kerätä veroja reservaattien alueella tapahtuvasta taloudellisesta toiminnasta. Tätä ns. ilmaista rahaa käytetään usein osavaltion budjetin paikkailuun, mikä on aiheuttanut närää intiaanien keskuudessa.[1]
Tuottojen käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hyvin menestyvät kasinot maksavat toisinaan heimon jäsenille osan kasinon tuotoista, mikäli niin haluavat.[9]
IGRA:n mukaan tuottoja voidaan käyttää reservaatin hallinnon ylläpitämiseen, yleisen hyvinvoinnin kehittämiseen, reservaatin talouden kehittämiseen, hyväntekeväisyyden rahoittamiseen tai paikallishallituksen (osavaltio tai piirikunnat) tehtävien osittaiseen rahoittamiseen.[10]
Ho-chunk-kansan operoimat kasinot tuottavat niin paljon rahaa, että ho-chunkeihin kuuluvat high schoolista valmistuneet 18-vuotiaat heimon jäsenet saavat kukin 200 000 dollaria. Rahan saaminen edellyttää ho-chunkiksi rekisteröitymistä ja verikoetta, jolla testataan sukulaisuussuhde. Vuodesta 2001 lähtien oppilaiden tulee myös läpäistä high school, minkä johdosta koulupudokkaiden määrä heimon keskuudessa on vähentynyt merkittävästi. Järjestelmä on saanut kritiikkiä sekä heimon sisältä että sen ulkopuolelta: jotkut ho-chunkit ovat sitä mieltä, että ison rahasumman antaminen kerralla 18-vuotiaalle nuorelle, joka saa käyttää tämän mihin vain haluaa, on edesvastuutonta ja raha pitäisi antaa osissa ja sitoa esimerkiksi jatko-opintojen rahoittamiseen. Heimon ulkopuolisten mielestä on epäreilua, että yhdelle ihmisryhmälle annetaan ilmaista rahaa pelkän etnisen taustan vuoksi. Lisäksi nämä katsovat, että nuoret ho-chunkit käyttävät rahansa typerästi esimerkiksi juomiseen.[11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Indian gaming | gambling Encyclopædia Britannica. 2023. Viitattu 11.2.2023. (englanniksi)
- ↑ Early Pioneers of Indian Gaming Had Same Goal: To Help Their People Indian Country Today. 27.3.2013. Viitattu 11.2.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Regulatory Framework San Manuel Band of Mission Indians. 2023. Viitattu 11.2.2023. (englanniksi)
- ↑ Office of Indian Gaming U.S. Department of the Interior. 2023. Viitattu 11.2.2023. (englanniksi)
- ↑ About Us National Indian Gaming Commission. 2023. Viitattu 11.2.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Gaming in the United States: Native American: overview Practical Law. Viitattu 11.2.2023. (englanniksi)
- ↑ ITG FAQ #7 Answer-What is the Indian Gaming Regulatory Act? Internal Revenue Service. 2023. Viitattu 11.2.2023. (englanniksi)
- ↑ Indian gaming revenues hit record $39 billion despite COVID-19 Indianz.Com. 10.8.2022. Viitattu 11.2.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Casinos Not Paying Off for Indians ABC News. 31.8.2000. Viitattu 11.2.2023. (englanniksi)
- ↑ a b The Myth of Indian Casino Riches Indian Country Today. 19.4.2017. Viitattu 11.2.2023. (englanniksi)
- ↑ 18 Money: The Native American kids who got $200,000 for graduating | Guardian Docs the Guardian. 28.7.2015. Viitattu 11.2.2023. (englanniksi)