Ugo Foscolo

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ugo Foscolo

Niccolò Ugo Foscolo (6. helmikuuta 1778 Zakynthos, Venetsia (nyk. Kreikkaa) – 10. syyskuuta 1827 Turnham Green, lähellä Lontoota[1]) oli italialainen runoilija, kirjallisuuden professori ja vallankumouksellinen. Hän on Italian kirjallisen romantiikan perustaja. Foscolon teoksista tunnetuin on Dei Sepolcri.

Foscolo ylistää lauluissaan Italian vapauspyrkimyksiä. Wertheriä jäljittelevän romaanin Jacopo Ortisin viimeiset kirjeet (Ultime lettere d'Jacopo Ortis)[2] on suomentanut Mikko V. Erich. Erich laati Foscolosta myös väitöskirjan Ugo Foscolo come uomo e come poeta lirico (1912 (italiaksi)).

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jacopo Ortisin viimeiset kirjeet (Ultime lettere d'Jacopo Ortis); italian kielestä suomentanut ja johdannolla varustanut Mikko V. Erich. Kariston klassillinen kirjasto 8. Karisto 1919

Yksittäisiä runoja on julkaistu seuraavissa julkaisuissa:[3]

  • Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 6 : Italian kirjallisuuden kultainen kirja, WSOY, 1945
    • "Giovanni-veljen kuoltua",
    • "Hautojen laulu : ote"
  • Tuhat laulujen vuotta : valikoima länsimaista lyriikkaa, toim. Aale Tynni 1. 1957 ja 2. p. 1974 WSOY
    • "Giovanni-veljen kuoltua",
    • "Illalle"
    • "Sinut hylkäsin - ansiostani yksin",
    • "Zakynthokselle"
  • Rakkausrunoja : valikoima maailmankirjallisuudesta, Otava, 1953
    • "Rakastetulle",
  • Parnasso 1951:2 kaksi sonettia
    • "Giovanni-veljen kuoltua"
    • "Illalle"

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mikko W. Erich, Ugo Foscolo come uomo e come poeta lirico, Tekijän julkaisema, julkaistu myös Firenzessä 1912 (italiaksi)