USS Stark
| USS Stark | |
|---|---|
.jpg) |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Todd Pacific Shipyards, Seattle, Washington |
| Kölinlasku | 24. elokuuta 1979 |
| Laskettu vesille | 30. toukokuuta 1980 |
| Palveluskäyttöön | 23. lokakuuta 1982 |
| Poistui palveluskäytöstä | 7. toukokuuta 1999 |
| Loppuvaihe | romutettu 2006 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 4 200 t (kuormattu) |
| Pituus | 136 m |
| Leveys | 14 m |
| Syväys | 6,7 m |
| Koneteho | 2 × GE LM2500-30 kaasuturbiinia 41 000 shp |
| Nopeus | yli 29 solmua |
| Miehistöä | 15 upseeria ja 190 miehistönjäsentä |
| Aseistus | |
| Aseistus |
1 × OTO Melara Mk 75 76 mm/62 2 × 324 mm Mk32 torpedoputkea 1 × Phalanx CIWS 4 × .50" konekivääriä 1 × Mk13 Mod 4 Boeing Harpoon- ja RIM-156 Standard SM-1MR -ohjuksille 1 × Kaman SH-2F LAMPS I |
USS Stark (runkonumero FFG-31) oli Yhdysvaltain laivaston Oliver Hazard Perry -luokan ohjusfregatti.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Oliver Hazard Perry -luokka
Alus tilattiin Seattlesta Washingtonista Todd Pacific Shipyard Corporationilta, missä köli laskettiin 24. elokuuta 1979. Alus laskettiin vesille 30. toukokuuta 1980 kumminaan amiraali Harold Raynsford Starkin tytär Mary S. Semans ja otettiin palvelukseen 23. lokakuuta 1982 ensimmäisenä päällikkönään Terrence W. Costello III.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus vastaanotti HSL-32:n Seasprite-osaston, minkä jälkeen se lähti USS Stephen W. Grovesin kanssa merelle osastona MEF 2-87 (5. helmikuuta - 5. elokuuta 1987). Alukset tankattiin Bermudalla, minkä jälkeen ne kohtasivat osaston loput alukset, hävittäjät USS Conynghamin ja USS Coontzin. Osasto ylitti Atlantin. Stark tankattiin 14. helmikuuta Azoreilla Punta Delgadassa ja Rotassa 17. helmikuuta, minkä jälkeen alus läpäisi Gibraltarin salmen matkalla Välimerelle. Välimerellä alus sai tarvitsemiaan täydennyksiä USNS Mississinewalta 20. helmikuuta ja USS Kalamazoolta 22. helmikuuta.[1]
Osasto läpäisi 24. helmikuuta Suezin kanavan matkaten etelään. Punaisen meren läpäistyään osasto tankattiin 28. helmikuuta Djiboutissa. Stark kiersi Arabian niemimaan eteläkärjen ja läpäisi Hormuzin salmen. Alus vapautti 5. maaliskuuta USS O'Bannonin kotimatkalle.[1]
Tankkerisodan kiihtyessä alus saattoi tankkereita ja seurasi tapahtumia alueella, kunnes se siirtyi lepoon Bahrainiin. Alus palasi 17. maaliskuuta alueelle, missä se osallistui sukellusveneidentorjuntaharjoitukseen Pakistanin laivaston sukellusveneen ja hävittäjien PNS Baburin ja PNS Shah Jahanin kanssa. Stark vieraili 18.-21. maaliskuuta Karachissa, mistä se palasi valvomaan Iranin ja Irakin sotatoimia.
Alus kiinnittyi 28. maaliskuuta Sitran laituriin, mistä se siirtyi seuraavana partiointialueelle. Alus kohtasi 30. maaliskuuta USS Hepburnin, jolta se vastaanotti polttoainetta helikopterilleen. Alus oli 7.-19. huhtikuuta huollettavana Mina Salmanissa, mistä se palasi valvomaan sotatoimia. Alus palasi 9. toukokuuta Mina Salmaniin huollettavaksi, mistä se vapautui 16. toukokuuta.[1]
Alus oli 17. toukokuuta 1987 kello 05.10 Mina Salmanin edustalla. Alus lähti 19. toukokuuta kello 09.30 partiointi alueelleen Iranin julistaman sulkualueen länsipuolelle. Aluksella paloivat kansainvälisten säädösten mukaiset navigointivalot. Aluksen taistelunjohtokeskus sai tietoja alueella olevilta USS La Sallelta, USS Coontzilta ja ilmavoimien Boeing E-3A Sentry valvontakoneelta, joka ilmoitti tuntemattomasta lentokoneesta kello 17.00. Coontz ilmoitti kello 17.43 lentokoneesta, joka oli noin 120 merimailin päässä Starkista. Aluksen tutka havaitsi lentokoneen viisitoista minuuttia myöhemmin noin 70 merimailin päässä.[1]
Irakin ilmavoimien Dassault Mirage F.1EQ-5-200, jonka aseistuksena oli kaksi AM.39 Exocet -ohjusta, jotka se laukaisi noin 18.10 kohti Starkia. Toinen ohjuksista osui alukseen noin 13 jalkaa vesirajan yläpuolelle komentosillan alle. Ohjus ei kuitenkaan räjähtänyt, mutta se kuitenkin puhkaisi rungon tuhoten sammutusjärjestelmää ja puhkaisten polttoainesäiliön. Hieman myöhemmin toinen ohjus osui alukseen hieman taaemmas, jolloin polttoaine syttyi.[1]
Hyökkäyksessä sai surmansa 36 merimiestä ja yksi katosi. Pääosa surmansa saaneista oli lepovuorossa osuman saaneessa messissä. Lisäksi 21 miestä haavoittui, joista kaksi sai vakavia palovammoja.[1]
Starkin miehistö sai aluksensa pelastettua 18 tunnin sammutustyön päätteeksi ja 18. toukokuuta kello 20.00 Conyngham otti vaurioituneen aluksen hinaukseen. Seuraavana päivänä vaurioitunut alus kiinnitettiin kello 23.30 La Sallen kylkeen. Kaksi päivää myöhemmin alus oli tyhjennetty siihen pumpatusta vedestä ja se oli jälleen suorassa. Saman aikaisesti aluksen miehistö tyhjensi ammusvarastoja. Aluksen helikopteri siirtyi 28. toukokuuta USS Stephen W. Grovesille.[1]
USS Acadia saapui 1. kesäkuuta, jolloin Stark siirtyi sen kylkeen. Alukset siirtyivät Bahrain Ship Repair & Engineering Companyn korjattavaksi. Alus lähti 2. heinäkuuta kotimatkalle miehistönään 111 miestä loppujen lentäessä kotimaahan.[1]
Alus poistettiin palveluksesta ja alusluettelosta 7.toukokuuta 1999 Mayportissa. Alus siirrettiin 13. lokakuuta 2005 romutettavaksi Metro Marine Corporationille. Aluksen romutus saatiin päätökseen 21. kesäkuuta 2006.[1]