USS Lehigh (1863)
| USS Lehigh | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Reaney, Son and Archibald, Chester, Pennsylvania |
| Laskettu vesille | 17. tammikuuta 1863 |
| Palveluskäyttöön | 15. huhtikuuta 1863 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 875 t |
| Pituus | 60,96 m |
| Leveys | 14,02 m |
| Syväys | 3,51 m |
| Nopeus | 4 solmua |
| Miehistöä | 75 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
1 × Dahlgren SB 15″ -tykki 1 × Dahlgren SB 11″ -tykki |
USS Lehigh oli Yhdysvaltain laivaston Passaic-luokan monitori, joka palveli Yhdysvaltojen sisällissodassa pohjoisvaltioiden puolella.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Passaic-luokka
Alus tilattiin aluksen suunnittelijalta John Ericssonilta, joka edelleen tilasi aluksen Reaney, Son and Archibaldilta Chesteristä Pennsylvaniasta. Alus laskettiin vesille 17. tammikuuta 1863 ja otettiin palvelukseen 15. huhtikuuta Philadelphian laivastontelakalla päällikkönään John C. Howell.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kontra-amiraali Samuel P. Lee halusi käyttää valmisteilla olevaa alusta Pohjois-Carolinan Wilmingtonia vastaan suunniteltuun retkeen, mutta konfederaation hyökkäys muutti laivaston suunnitelmia. Kenraaliluutnantti James Longstreet vastaanotti Virginian ja Pohjois-Carolinan aluejohdon 25. helmikuuta ja aloitti Tidewaterin alueen sotatoimet. Hän suuntasi Pohjois-Carolinan komentajan D. H. Hillin joukot pohjoisvaltioiden hallussa olevaan New Berneen. Alkumenestyksen jälkeen pohjoisvaltioiden tykkiveneiden saapuminen ja kaupungin varuskunnan vahvistuminen pakotti Hillin luopumaan Pohjois-Carolinan Washingtonin painostamisesta maaliskuun lopulla. Hillin mahdollisuus piirityksen jatkamiseksi päättyi ja hän vetäytyi 15. huhtikuuta.[1]
Hillin joukkojen etenemisen kanssa samaan aikaan Longstreetin Hoodin ja Pickettin komentamat divisioonat piirittivät Suffolkin Virginiassa, jossa oli pohjoisvaltioiden prikaatikenraali John Peckin varuskunta. Varuskuntaa saatiin vahvennettua siten, että sillä oli miehistö ylivoima piirittäjiin verrattuna. Konfederaation päätarkoituksena oli kuitenkin alueen hallinta, jotta kenraali Robert E. Leen Pohjois-Virginian armeijan huolto voitiin varmistaa.[1]
Konfederaation joukkojen vasen siipi työntyi 13. huhtikuuta Nansemondjoelle rakentaen patterin Hill's Pointiin, joka esti pohjoisvaltioiden liikenteen varuskunnan huoltamiseksi joella. Kontra-amiraali Lee määräsi aluksensa tukemaan Suffolkin varuskuntaa. Lee halusi käyttää nimenomaan Lehigh, koska uhkana oli konfederaation Jamesjoella ollut laivue ja erityisesti CSS Richmond.[1]
Lee sijoitti 21. huhtikuuta vastasaapuneen Lehighin ja Sangamonin Newport Newsiin suojaamaan lippulaiva Minnesotaa, mikä mahdollisti Nansemondilla olevien tykkiveneiden aggressiivisemman käytön Suffolkin varuskunnan tueksi. Robert E. Lee suuntasi Longstreetin joukot 29. huhtikuuta Suffolkista takaisin Pohjois-Virginian armeijaan Fredricksburgiin. Joukot ylittivät matkalla Richmondiin Blackwaterin 4. toukokuuta.[1]
Lee vastaanotti 8. toukokuuta pyynnön Gillisiltä kenraalimajuri Keyesin joukkojen tukemisesta Chickahominyjoella ja myöhemmin Yorktownissa. Lee hyväksyi pyynnön, mutta hän toivoi tarkempia tietoja suunnitelmista tehdäkseen omat suunnitelmansa. Vaikka Lee sai 10. toukokuuta Gillesiltä tiedon operaation peruuttamisesta, Gillis saapui Newport Newsiin vielä samana päivänä Keyesin tarkat käskyt operaatiosta.[1]
Lee päätti tukea maavoimien operaatioita ja lähetti Gillisin tykkivene Commodore Jonesin mukana maavoimien kuljetusalusten suojaksi samoin kuin yhteysalus Young American hinaaman Lehighin ja Morsen hinaaman Sangamonin suojaamaan siirtoa konfederaation ironcladeiltä. Navigointi Jamesjoella pimeässä osoittautui erittäin vaikeaksi ja karilleajot viivästyttivät osastoa eikä se ollut kohtaamispaikalla James Islandilla määräaikaan mennessä vaan vasta 11. toukokuuta 1863 klo 12. Keyesin joukot lähtivät liikkeelle seuraavana päivänä, kun rykmentti kuormattiin aluksiin ja siirrettiin Chickahominyyn, jossa joukot nousivat maihin. Osasto nousi vielä samana yönä maihin Jamestown Islandilla, minkä jälkeen Lee palasi aluksineen Newport Newsiin 13. toukokuuta.[1]
Pohjois-Virginian armeijan hyökkäsi kesäkuussa pohjoiseen Richmondin alueella olevat pohjoisen joukot suunnattiin kohti konfederaation pääkaupunkia, jotta saataisiin tietoa alueen puolustuksesta ja häirittäisiin Robert E. Leen hyökkäystä. Pohjoisen maavoimien aloittaessa hyökkäyksensä York ja Pamunky jokien suunnassa kontra-amiraali Leen johtama osasto Jamesjoella pakotti konfederaation evakuoimaan Fort Powhatanin. Tilanne vakiintui konfederaation joukkojen vetäydyttyä Potomacin taakse ja pohjoisvaltioiden alukset palasivat Hampton Roadsiin. Circassianin hinaama Lehigh lähti aamulla 23. heinäkuuta huollettavaksi New Yorkiin, jonne alukset saapuivat kaksi päivää myöhemmin.[1]
Elokuussa alus päällikkönään Andrew Bryson lähti Charlestoniin liittyäkseen Etelä-Atlantin saartolaivueeseen.[1]
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| USS Passaic - USS Montauk - USS Nahant - USS Patapsco - USS Weehawken - USS Sangamon - USS Catskill - USS Nantucket - USS Lehigh - USS Camanche |
| Edeltäjä: USS Monitor – Seuraaja: USS Roanoke |