USS Montauk (1862)
| USS Montauk | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Continental Iron Works, Greenpoint, New York |
| Laskettu vesille | 9. lokakuuta 1862 |
| Palveluskäyttöön | 14. joulukuuta 1862 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 750 t |
| Pituus | 60,96 m |
| Leveys | 14,02 m |
| Syväys | 3,2 m |
| Nopeus | 7 solmua |
| Miehistöä | 75 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
1 × Dahlgren SB 15" -tykki 1 × Dahlgren SB 11" -tykki |
USS Montauk oli Yhdysvaltain laivaston Passaic-luokan monitori, joka palveli Yhdysvaltojen sisällissodassa pohjoisvaltioiden puolella.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Passaic-luokka
John Ericsson valmisti aluksen Continental Iron Worksilla Greenpointissa New Yorkissa. Alus laskettiin vesille 9. lokakuuta 1862 ja otettiin palvelukseen 14. joulukuuta New Yorkissa päällikkönään John L. Worden.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aluksen ollessa tärkein käytettävissä oleva ironclad-alus hyökättäessä Charlestoniin se lähti 24. joulukuuta 1862 New Yorkista. Alus saapui Port Royaliin South Carolinaan 19. tammikuuta 1863 liittyen Etelä-Atlantin sulkulaivueeseen. Du Pont lähetti Montaukin, Senecan, Wissahickon, Dawnin ja C. P. Williamsin tulittamaan Fort McAllisteria Georgiassa testatakseen ironcladien soveltuvuutta tehtäviin. Vaikka Montauk ei kärsinyt vaurioita, vaikka siihen osui 13 tai 14 kranaattia. Ironcladit uusivat hyökkäyksen 1. helmikuuta, jolloin ne tulittivat linnaketta vaurioittaen sitä pahoin. Montaukiin osui 48 kertaa. Alus tuhosi saarronmurtaja CSS Rattlesnaken 28. helmikuuta Ogeechee-joella, mutta alus vaurioitui osuttuaan miinaan.[1]
Alus siirtyi 1. huhtikuuta North Edison -joelle valmistautuakseen hyökkäykseen Charlestoniin. Amiraali Du Pontin ironcladit hyökkäsivät iltapäivällä 7. huhtikuuta Fort Sumteriin. Alukset joutuivat rannikkotykistön tuleen, johon ne vastasivat. Alukset vetäytyivät illalla. Alusten vauriot estivät uusimasta hyökkäystä seuraavana päivänä.[1]
Alukset hyökkäsivät 10. heinäkuuta Fort Wagneriin Morris Islandilla, minkä valtaus oli tärkeää Charlestonin sataman puolustuksen murtamiseksi. Osasto tulitti päivittäin Fort Wagneria, kunnes konfederaation joukot evakuoivat linnoituksen 6. syyskuuta. Alukset palasivat operoimaan Fort Sumterin ja Fort Moultrien valtaamiseksi, missä ne olivat vuoden loppuun.[1]
Alus oli Charlestonin edustalla heinäkuuhun 1864 saakka, jolloin se siirrettiin Stonojoelle. Helmikuussa 1865 alus siirrettiin Cape Fear -joelle. Sisällissodan päätyttyä alus siirrettiin Washingtoniin, missä se palveli 27. huhtikuuta John Wilkes Boothin kelluvana arkun säilytyspaikkana ja sen jälkeen kuuden salamurhaan osallistuneen vankilana.[1]
Alus poistettiin palveluksesta vuonna 1865 Philadelphiassa, jossa se oli reservissä. Alus myytiin 14. huhtikuuta 1904 Frank Samuelille.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| USS Passaic - USS Montauk - USS Nahant - USS Patapsco - USS Weehawken - USS Sangamon - USS Catskill - USS Nantucket - USS Lehigh - USS Camanche |
| Edeltäjä: USS Monitor – Seuraaja: USS Roanoke |