Siirry sisältöön

UK Subs

Wikipediasta
UK Subs
UK Subs esiintymässä vuonna 2007
UK Subs esiintymässä vuonna 2007
Tiedot
Toiminnassa 1976–
Tyylilaji punk rock
Laulukieli englanti
Jäsenet
  • Steve Straughan
  • Jamie Oliver
  • Alvin Gibbs
Aiheesta muualla
Kotisivut

U.K. Subs on loppuvuodesta 1976 Lontoossa perustettu, laulaja Charlie Harperin johtama brittiläinen punk-yhtye. U.K. Subs on lyhenne alun perin pidemmästä nimestä Subversives. Yhtye julkaisi aluksi singlejä. Niistä kuusi ylsi Ison-Britannian top 40 -listalle.[1]

U.K. Subsin jäsenet Harperia lukuun ottamatta ovat vaihtuneet verrattain tiuhaan jo ensimmäisistä vuosista alkaen, mutta se ei ole estänyt yhtyettä keikkailemasta aina näihin päiviin asti.[1]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Charlie Harper perusti U.K. Subsin vuonna 1976. Harperin aiempi kokoonpano The Marauders soitti rhythm and blues -tyyppistä musiikkia, mutta Lontoon klubeilla esiintyneet The Damned ja Sex Pistols innoittivat vaihtamaan tyyliä punkiin.[1] Hän perusti Subversives-nimisen yhtyeen, jonka jäsenet olivat kitaristi Nicky Garratt, basisti Steve Slack ja rumpali Pete Davies. Yhtyeen nimi lyhennettiin pian muotoon U.K. Subs.[2]

U.K. Subs aloitti esiintymisen Lontoon klubeilla ja sai merkittävää huomiota BBC:n vaikutusvaltaiselta DJ:ltä John Peeliltä, joka kutsui yhtyeen kahteen radioäänitykseen vuosina 1977 ja 1978. Vaikka bändin tunnettuus kasvoi, he saivat levytyssopimuksen vasta vuonna 1979 GEM Recordsin kanssa, joka julkaisi heidän ensimmäisen albuminsa Another Kind Of Blues (1979). Albumia pidetään brittiläisen punk rockin klassikkona ja se määritti heidän tunnusomaisen tyylinsä. Yhtyeen musiikki oli yksinkertaista ja tarttuvaa brittipunkia, joka muistutti alkuvaiheen Clashia, mutta raskaammalla otteella.[2]

Monien punk- ja new wave -yhtyeiden hajotessa (kuten Sex Pistols, X-Ray Spex ja Generation X) tai kokeillessa uusia suuntia (kuten Clash ja Damned) U.K. Subs osoitti, että yksinkertaiselle punkrockille oli yhä yleisöä. Another Kind of Blues nousi yllättäen Britannian listalla sijalle 21. Yhtyeen toinen albumi, vuoden 1980 Brand New Age, menestyi vielä paremmin ja nousi sijalle 18. Samana vuonna julkaistiin kaksi live-albumia: Crash Course, joka nousi Britannian listan sijalle kahdeksan, ja ilman bändin lupaa julkaistu Live Kicks. Elokuvaohjaaja Julien Temple dokumentoi yhtyeen live-esiintymisen elokuvassa Punk Can Take It![2].

UK Subs -yhtyeen pitkäaikainen basisti Alvin Gibbs vuonna 2013. (Taustalla näkyy myös yhtyeen laulaja Charlie Harper)

Vaikka useat brittipunk-bändit kohtasivat Yhdysvalloissa välinpitämättömän yleisön, U.K. Subsin ensimmäinen Pohjois-Amerikan kiertue järjestettiin jo vuonna 1980. Samana vuonna yhtye koki ensimmäiset suuret kokoonpanomuutoksensa, kun rumpali Davies sairastui ja hänen tilalleen tuli Steve Roberts. Myös basisti Slack jätti bändin, ja hänen tilalleen tuli Alvin Gibbs. Uuden kokoonpanon ensimmäinen julkaisu oli ”Party In Paris” -single, jossa The Damned -yhtyeen Captain Sensible soitti koskettimia. Sitä seurasi UK Subs -albumi Diminished Responsibility ja kiertue Euroopassa. Diminished Responsibility -albumin myötä yhtye saapui myös Suomeen kiertueelle, jolla sen lämmittelybändinä toimi suomalainen Hanoi Rocks. Yhtyeen jäsenet ystävystyivät Hanoi Rocksin kanssa, ja myöhemmin Charlie Harper ja Alvin Gibbs perustivat sivuprojektin, The Urban Dogsin, johon liittyi mukaan Hanoi Rocksin kitaristi Andy McCoy. Vuonna 1982 U.K. Subs siirtyi NEMS Recordsille. Sen ensimmäinen levy uudella levy-yhtiöllä oli Endangered Species.[2]

Heinäkuussa 1982 yhtyeestä tuli ensimmäinen läntinen punk-bändi, joka kiersi kommunistisessa Puolassa, joka oli edelleen kenraali Jaruzelskin alaisuudessa.[3][4]

Seuraavina vuosina U.K. Subs kiersi jatkuvasti Britanniassa, Euroopassa ja Japanissa ja julkaisi lukuisia studioalbumeita, livelevyjä ja kokoelmia. Charlie Harperin periksiantamattomuus varmisti, että U.K. Subs jatkoi toimintaansa 1980-luvulta eteenpäin, vaikka yhtyeen kokoonpano muuttui usein. Esimerkiksi Rancid-yhtyeen Lars Frederiksen liittyi bändiin lyhyesti 1990-luvun alussa. Ajan myötä U.K. Subsista tuli entistä nopeampi ja suoraviivaisempi. Sen musiikki sai myöhemmin vaikutteita myös heavy metallista.[2]

UK Subsin pitkäaikainen basisti Alvin Gibbs ilmoitti medialle yhtyeen puolesta tammikuussa 2021, että UK Subs aikoo tehdä vielä viimeisen albumin. Vuonna 2022 julkaistu Reverse Engineering jää yhtyeen mukaan sen viimeiseksi studiolevyksi.[5][6] U.K. Subsin pitkäaikainen rumpali Steve Roberts kuoli 68-vuotiaana lokakuussa 2022.[2]

Keväällä 2025 uutisoitiin, että UK Subs yritti lähteä Yhdysvaltoihin kiertueelle, mutta Yhdysvaltain tulliviranomaiset eivät päästäneet yhtyettä maahan.[7] Kesällä 2025 julkaistiin UK Subsin laulajan Charlie Harperin kirjoittama omaelämäkertakirja Anarchy of Demons.[8]

UK Subsin vaikutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
UK Subs -yhtyeen laulaja Charlie Harper

Vuonna 1993 Guns N’ Roses levytti cover-version UK Subs -yhtyeen kappaleesta ”Down on The Farm,” albumilleen The Spaghetti Incident? [9]

U.K. Subsin kappale “Warhead” soi myös elokuvassa This Is England.[4]

Suomessa UK Subsin kappaleita on esittänyt Michael Monroe. Hän on levyttänyt Demolition 23 -yhtyeen kanssa cover-version UK Subs -yhtyeen kappaleesta ”Endangered Species” sekä Watcha Want -sooloalbumilleen version kappaleesta ”I Won’t Lie Down And Die”.[10] Suomalainen kitaristi Andy McCoy on puolestaan levyttänyt cover-version UK Subsin kappaleesta ”Countdown” studioalbumilleen Jukebox Junkie.[11]

UK Subsia ei aina muisteta punkin historiasta kertovissa tv-ohjelmissa, mutta silti se saavutti neljä top 20 -albumia.[2]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: UK Subsin diskografia

Albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Another Kind of Blues (1979)
  • Brand New Age (1980)
  • Crash Course (1980)
  • Diminished Responsibility (1981)
  • Endangered Species (1982)
  • Flood of Lies (1983)
  • Gross Out USA (1984)
  • Huntington Beach (1985)
  • In Action (1985)
  • Japan Today (1987)
  • Killing Time (1988)
  • Mad Cow Fever (1991)
  • Normal Service Resumed (1993)
  • Occupied (1996)
  • Peel Sessions 1978-79 (1997)
  • Quintessentials (1997)
  • Riot (1997)
  • Universal (2002)
  • Violent State (2005)
  • Work In Progress (2011)
  • XXIV (2013)
  • Yellow Leader (2015)
  • Ziezo (2016)
  • Subversions (2018)
  • Subversions II (2019)
  • Reverse Engineering (2022)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 U.K. SUBS | full Official Chart History | Official Charts Company www.officialcharts.com. Viitattu 28.7.2019.
  2. 1 2 3 4 5 6 7 Deming, Mark: U.K. Subs Biography All Music. Viitattu 20.11.2024.
  3. ↑ Ogg, Alex: No More Heroes - A complete history of UK Punk from 1976 to 1980. Cherry Red Books, 2006.
  4. 1 2 Aborted - Bands - Triple G Events www.triplegevents.com. Viitattu 7.3.2026.
  5. ↑ I'll take you to a place deep in space www.uksubstimeandmatter.net. Viitattu 21.3.2025.
  6. ↑ johnrobb: UK Subs announce last ever album Louder Than War. 3.6.2022. Viitattu 21.3.2025. (englanniksi)
  7. ↑ Marina Dunbar: Members of British punk rock band UK Subs denied entry into the US The Guardian. 21.3.2025. Viitattu 21.3.2025. (englanniksi)
  8. ↑ Bobby Caughron: U.K. Subs Singer Charlie Harper Releasing Tell-All Book Called "An Anarchy Of Demons" XS ROCK. 18.5.2025. Viitattu 15.7.2025. (englanniksi)
  9. ↑ Dave LiftonDave Lifton: 25 Facts About Guns N' Roses' 'The Spaghetti Incident?' Ultimate Classic Rock. 22.11.2018. Viitattu 21.3.2025. (englanniksi)
  10. ↑ ”Michael Monroe - Whatcha Want”. 27.1.2003 (englanniksi)
  11. ↑ Hal C. F. Astell: Andy McCoy - Jukebox Junkie (2022) apocalypselatermusic.com. Viitattu 21.3.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=UK_Subs&oldid=24223796”