U-864

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
U-864
U-864:n uppoamispaikka
U-864:n uppoamispaikka
War ensign of Germany (1938-1945).svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja AG Weser, Bremen
Kölinlasku 15. lokakuuta 1942
Laskettu vesille 12. elokuuta 1943
Palveluskäyttöön 9. joulukuuta 1943
Palveluskäytöstä upotettu 9. helmikuuta 1945
Tekniset tiedot
Uppouma 1 616 t (pinnalla)
1 804 t (sukellus)
Pituus 87,60 m (kokonaispituus)
Leveys 7,50 m
Syväys 5,40 m
Koneteho dieselmoottori 4 400 hv (pinnalla)
sähkömoottori 1 000 hv (sukellus)
Nopeus 19,2 solmua (pinnalla)
6,9 solmua (sukellus)
Toimintamatka 23 700 mailia@12 solmua (pinnalla)
57 mailia@4 solmua (sukellus)
Miehistöä 55-63
Aseistus 6 × torpedoputki, joihin 24 torpedoa
1 × Utof 105 mm/L45 -kansitykki, johon 150 laukausta

U-864 oli Saksan laivaston vuonna 1943 valmistunut tyypin IXD sukellusvene toisessa maailmansodassa. Aluksen upotti 9. helmikuuta 1945 Britannian kuninkaallisen laivaston sukellusvene HMS Venturer. Hylky löydettiin maaliskuussa 2003 Norjan rannikolta Fedjen saaren läheltä noin 150 metrin syvyydestä.[1]

Viimeisellä matkallaan U-864 oli keskeinen osa operaatio Caesaria, jonka tarkoitus oli kuljettaa Saksasta Japaniin sotateknologian huipputuotteita. Se oli kuljettamassa Kielista Japaniin Messerschmitt Me 262 -suihkuhävittäjän piirustuksia, suihkumoottorin osia ja 65 tonnia metallista elohopeaa, joka uhkaa saastuttaa merta.[1]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tyypin IX sukellusvene

Alus tilattiin 5. kesäkuuta 1941 AG Weseriltä Bremenistä, missä köli laskettiin 15. lokakuuta 1942 telakkanumerolla 1070. Alus laskettiin vesille 12. elokuuta 1943 ja otettiin palvelukseen 9. joulukuuta 1943.[2]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen miehistön koulutus alkoi 9. joulukuuta 1943 Stettinissä 4. laivueessa päällikkönään Ralf-Reimar Wolfram. Koulutuksen päätyttyä 31. lokakuuta 1944 se siirrettiin seuraavana päivänä operatiivisia tehtäviä varten Flensburgiin 33. laivueeseen.[2]

Operaatio Caesar[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 1944 Kielin satamassa lastattiin satoja puulaatikoita U-864:ään. Kapteeni Ralf-Reimar Wolfram sai käskyn viedä lasti ja 73 hengen miehistö vihollisen linjojen läpi Malesian Penangiin. Tavoitteena oli auttaa Japania saamaan ilmaherruus Tyynellämerellä, jolloin Yhdysvallat joutuisi vähentämään joukkojaan Saksan-vastaisilta rintamilta. Sen vuoksi lasti oli huippusalainen ja tärkeä, eikä vieläkään tiedetä lastin tarkkaa koostumusta. U-864 lähti matkaan 5. joulukuuta 1944. Se pyrki kiertämään Britteinsaarten ympäri välttääkseen vihollisen uhkaa. Veneelle sattui kuitenkin 29. joulukuuta pieni haveri, kun köli osui pohjaan. Vaurio päätettiin tarkastaa Norjan Bergenissä sukellusvenebunkkeri Brunossa.[1]

Venturer takaa-ajossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Venturer 1943

Britit sieppasivat radioviestit asiasta, ja sukellusvenebunkkeria vastaan iskettiin ilmapommituksella. Bunkkeri vahingoittui, mutta U-864 ei juuri saanut lisävaurioita. Telakan lähelle asettui 2. helmikuuta 1945 väijyksiin brittiläinen sukellusvene HMS Venturer, jonka päällikkönä oli James Launders. Tällöin saksalaisalus oli ollut telakalla kuukauden. Se lähti matkaan 6. helmikuuta brittialuksen havaitsematta. Launders kuitenkin päätteli sen olevan jo merellä, ja pyrki pääsemään sen jäljille kuuntelulaitteen eli hydrofonin avulla.[1]

Saksalaisalus joutui taas teknisiin vaikeuksiin 8. helmikuuta klo 5.20, kun yksi sen moottoreista rikkoutui. Launders kuuli hydrofonilla ääntä, jossa moottori vuoroin käynnistyi ja vuoroin sammui. Kumpikin alus oli sukelluksissa ja liikkeellä, mutta ne nostivat periskooppinsa hyvin lähellä toisiaan. Launders toivoi, että vihollinen nousisi pintaan, jotta sen voisi torpedoida. Näin ei käynyt, eikä sukelluksissa olevaa alusta ollut koskaan torpedoitu. Launders laski vihollisen oletetun reitin ja päätti ampua kaikki 4 torpedoaan sen reitille.[1]

Upotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalaisalus kuuli omalla hydrofonillaan torpedon äänen. Kapteeni Wolfram määräsi aluksensa kääntymään. Vesikuuntelu paljasti, että ensimmäinen torpedo meni ohi, mutta että kolme muuta oli tulossa kohti. Wolfram määräsi aluksensa sukeltamaan. Launders oli ennakoinut tämän ja suunnannut neljännen torpedon sen mukaan. Neljäs torpedo osui keskelle aluksen runkoa. Vene repeytyi kahtia, upposi ja vei koko miehistön syvyyksiin.[1]

Saksan reaktio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan laivasto yritti paikata tappion lähettämällä samantapaisen lastin Japaniin maaliskuussa 1945 sukellusvene U-234:llä, joka oli vielä matkalla Saksan antautuessa 8. toukokuuta 1945. Aluksen päällikkö sai käskyn antautua lähimmässä liittoutuneiden satamassa, joka oli Portsmouth Yhdysvalloissa. Aluksella olleet japanilaiset tekivät itsemurhan. Sukellusveneessä oli lastina ydinpommin valmistamiseen soveltuvaa uraanioksidia.[1]

Nosto-operaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ympäristön suojelemiseksi Norja ilmoitti 2009 nostavansa hylyn, jossa on 65–67 tonnia metallista elohopeaa pakattuna säiliöihin. Nestemäistä elohopeaa vuotaa mereen arviolta useita kiloja vuodessa ja uhkaa saastuttaa merta.[1][3][4] Nosto-operaation suorittajaksi kaavailtiin hollantilaista Mammoet-yhtiötä, joka nosti 2000 sukellusvene Kurskin.[3] Nostotöiden valmistelun yhteydessä aivan lähistöltä 250 metrin syvyydestä löytyi U-486, jonka kuninkaallisen laivaston sukellusvene torpedoi huhtikuussa 1945 pian Bergenistä lähdön jälkeen.[5] Kun nostohanke ei edennyt toteutukseen, Norjan hallitus päätti 2018 rannikkovartioston suosituksen mukaisesti aloittaa valmistelut sukellusveneen ja sen elohopealastin hautaamiseksi merenpohjaan sora- ja hiekkapeitteen alle. Sorahaudan on tarkoitus valmistua vuonna 2020. Luonnonsuojelijat epäilevät ratkaisun turvallisuutta.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Niels-Peter Granzow Busch: U-864 operaatio Caesar. Tieteen Kuvalehti Historia, 2009, nro 5, s. 50-55. Oslo: Bonnier. ISSN 0806-5209.
  2. a b uboat.net - U-864
  3. a b MTV Uutiset 30.1.2009 Viitattu 26.3.2019.
  4. a b Wallius, Anniina: Norjan rannikolle uponnut natsien sukellusvene ja sen kymmenien tonnien elohopealasti haudataan soraan. Yle uutiset, sotahistoria, 18.10.2018. Viitattu 26.3.2019.
  5. Uponnut natsien sukellusvene löytyi Norjan edustalta (vanhentunut linkki) Helsingin Sanomat. 25.3.2013. Arkistoitu . Viitattu 26.3.2013.