U-41 (1939)
| U-41 | |
|---|---|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | AG Weser, Bremen |
| Kölinlasku | 27. marraskuuta 1937 |
| Laskettu vesille | 28. tammikuuta 1939 |
| Palveluskäyttöön | 22. huhtikuuta 1939 |
| Poistui palveluskäytöstä | upotettu 5. helmikuuta 1940 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 032 t (pinnalla) 1 152 t (sukellus) |
| Pituus | 76,6 m |
| Leveys | 6,5 m |
| Syväys | 4,7 m |
| Koneteho |
2 × MAN M9V40/46 ahdettua 9-sylinteristä dieselmoottoria 4 400 hv (pinnalla) 2 × SSW GU345/34 kaksivaihesähkömoottoria 1 000 hv (sukellus) |
| Nopeus |
18,2 solmua (pinnalla) 7,7 solmua (sukellus) |
| Toimintamatka |
6 200 mailia@10 solmua (pinnalla) 94 mailia@4 solmua (sukellus) |
| Miehistöä | 48-56 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
6 × torpedoputkea, 22 torpedoa 1 × Utof 105 mm/L45 -tykki, 110 laukausta |
U-41 oli Saksan laivaston IXA-luokan sukellusvene toisessa maailmansodassa. Vene teki sodan aikana kolme partiomatkaa, joilla se upotti viisi laivaa yhteensä 22 815 grt. Lisäksi alus vaurioitti yhtä (8 086 grt) ja valtasi kaksi alusta (2 073 grt).
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Tyyppi IX
Alus tilattiin 21. marraskuuta 1936 AG Weseriltä Bremenistä, missä köli laskettiin 27. marraskuuta 1937 telakkanumerolla 946. Alus laskettiin vesille 28. tammikuuta 1939 ja otettiin palvelukseen 22. huhtikuuta ensimmäisenä päällikkönään Gustav-Adolf Mugler.
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palvelukseen otettaessa alus liitettiin 6. sukellusvenelaivueeseen. Alus lähti 19. elokuuta 1939 Wilhelmshavenista ensimmäiselle partiomatkalleen. Alus matkasi Portugalin rannikolle ennen kuin palasi Britteinsaarten länsipuolelta kiertäen Pohjanmerelle. Se pysäytti 16. syyskuuta Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön rahtialukset S/S Vegan[1] (1 073 grt) ja S/S Suomen pojan[2] (1 099 grt) ennen paluutaan Wilhelmshaveniin 17. syyskuuta. Molemmat laivat pakotettiin seuraamaan sukellusvenettä Saksaan.[3]
Alus lähti toiselle purjehdukselleen 7. marraskuuta, ja se upotti vielä samana päivänä torpedoimalla brittiläisen Cresswellin (275 grt) ja norjalaisen Arne Kjoden (11 019 grt). Pari päivää myöhemmin alus upotti brittiläisen Darinon (1 351 grt). Sen viimeinen upotus toisella matkallaan oli ranskalainen Les Barges II (296 grt) 21. marraskuuta. Alus palasi 7. joulukuuta satamaan.[4]
Vene lähti 27. tammikuuta 1940 Helgolandista. Alus upotti matkansa ainoan aluksen 5. helmikuuta brittiläisen Beaverburnin (9 874 grt). Samassa yhteydessä sukellusveneen laukaisema torpedo vaurioitti hollantilaista Ceroniaa (8 096 grt). Torpedojen laukaisun jälkeen aluksen kimppuun kävi Britannian kuninkaallisen laivaston A-luokan hävittäjä HMS Antelope syvyyspommein upottaen sukellusveneen Irlannin etelärannikolle. Aluksen koko miehistö sai surmansa.[5][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Slader, John: The Red Duster at War - A History of the Merchant Navy During the Second World War. Bristol: William Kimber, 1988. ISBN 0-7183-0679-1. (englanniksi)
- U-boat.net