Tyrrell P34
| Tyrrell P34 | |
|---|---|
 |
|
| Talli |  Tyrrell |
| Suunnittelija(t) | Derek Gardner |
| Kuljettajat |  Jody Scheckter Patrick Depailler  Ronnie Peterson |
| Teknisiä tietoja | |
| Renkaat | G Goodyear |
| Polttoaine | Elf |
| Runko | Alumiinimonokokki |
| Moottori | V8 Ford-Cosworth DFV 3,0-litrainen |
| Voimansiirto | Hewland FG 400 5-vaihteinen, manuaalinen |
| Kilpailuhistoria | |
| Debyytti | Espanjan GP 1976 |
| Kilpailuja | 30 |
| Voittoja | 1 |
| Paalupaikkoja | 1 |
| Nopeimpia kierroksia | 3 |
| Palkintosijoja | 14 |
| MM-pisteitä | 100 |
| Valmistajien maailmanmestaruuksia |
0 |
| Kuljettajien maailmanmestaruuksia |
0 |
Tyrrell P34 oli Derek Gardnerin, Tyrrellin pääsuunnittelijan, suunnittelema kuusipyöräinen Formula 1 –auto.[1] Se oli ensimmäinen kuusipyöräinen F1-auto.[2] Autossa oli neljä erikoisvalmisteista 10-tuumaista pyörää edessä, ja kaksi normaalikokoista rengasta takana. 1970-luvun puolessavälissä F1-säännöt sanelivat, että etusiiven maksimileveys oli 1,5 m. Ottaen huomioon ajajan jaloille vaadittavan tilan, ohjausmekanismit, eturipustuksen ja renkaiden normikoot, tästä olisi seurannut että etupyörät olisivat ulottuneet etusiiven ulkopuolelle. P34:n lähtökohta oli käyttää niin pientä rengasta, että se mahtuisi kokonaisuudessaan siiven sisäpuolelle. Tästä olisi seurannut sekä parempi suoranopeus parantuneen aerodynamiikan vuoksi että puhtaampi ilmavirta takasiivelle. Mutta siitä olis myös seurannut, että etupyörän olisi pitänyt olla 10 tuumaa (250 mm) halkaisijaltaan, jolloin kitkapinta tiehen olisi ollut aivan liian vähäinen.
Derek Gardner kuitenkin löysi säännöistä porsaanreiän. Missään ei sanottu, että autossa pitäisi olla neljä pyörää, joten hän päätti käyttää kuutta pyörää. Tämä oli täysmenestys, ja lisäksi kaksi ylimääräistä pyörää lisäsi auton jarrutehoa ja paransi kääntymisominaisuuksia.[3]
Pienten eturenkaiden tarkoituksena oli muuttaa ilman kulkeutumista ja saada siten auton nopeus suuremmaksi. Pienemmät renkaat kuitenkin aiheuttivat renkaiden ja asfaltin välisen pidon vähenemisen, koska vain pieni alue renkaasta oli kosketuksessa tien pintaan. Monimutkaisen pyöräntuennan ansiosta kaikkia neljää eturengasta pystyi kääntämään.
P34 esiintyi ensimmäistä kertaa F1-kisassa Espanjan Grand Prix’ssa 1976, ja Jody Scheckter saavutti sillä voiton Ruotsin Grand Prix'ssa samana vuonna. Auto oli kuitenkin teknisesti epäluotettava, ja FIA kielsi kuusipyöräiset autot kaudelle 1978. P34:n kilpailu-ura jäi kahden kauden mittaiseksi (1976 ja 1977) ja se osallistui kaikenkaikkiaan 30 F1-kilpailuun
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Grand Prix Cars – Tyrrell-Ford P34 ddavid.com. Arkistoitu 6.9.2011. Viitattu 27.5.2011. (englanniksi)
- ↑ 1976-1977 Tyrrell P34 Cosworth ultimatecarpage.com. Viitattu 27.5.2011. (englanniksi)
- ↑ https://project34.co.uk/part-1-time-to-think-different/
| Tyrrell Racing | |
|
Formula 1 -autot: 001 | 002 | 003 | 004 | 005 | 006 | 007 | P34 | 008 | 009 | 010 | 011 | 012 | 013 | 014 | 015 | DG016 | 017 | 017B | 018 | 019 | 020 | 020B | 020C | 021 | 022 | 023 | 024 | 025 | 026 |