Two-Lane Blacktop
| Two-Lane Blacktop | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Monte Hellman |
| Käsikirjoittaja |
|
| Tuottaja | Michael Laughlin |
| Säveltäjä | Billy James |
| Kuvaaja | Jack Deerson |
| Leikkaaja | Monte Hellman |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö |
|
| Levittäjä |
Universal Studios Netflix |
| Ensi-ilta | 7. heinäkuuta 1971 |
| Kesto | 102 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 875 000 USD |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Two-Lane Blacktop on Monte Hellmanin ohjaama yhdysvaltalainen elokuva vuodelta 1971. Vuonna 2012 se valittiin kulttuurisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittävien elokuvien joukkoon säilytettäväksi Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Film Registryssä.[1] Two-Lane Blacktopia on verrattu vastaaviin saman aikakauden road movie -tarinoihin, kuten Nasta laudassa ja Easy Rider.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähtökohtana on kaksi katukiihdytysautolla ajelevaa nuorta (muusikkoina paremmin tunnetut James Taylor ja Dennis Wilson). Heidän autonaan on harmaa 1955 mallia oleva kaksiovinen sedan Chevrolet 150. Kaverukset ajelevat kaupungista kaupunkiin haastaen paikallisia autoilijota katukiihdytyskilpailuihin. Matkalla he poimivat mukaansa liftarin (Laurie Bird). Uudessa Meksikossa he kohtaavat toisen auton kuljettajan (Warren Oates), jonka ajokkina on vuoden 1970 Pontiac GTO. Vihamielisyyden ilmapiiri kehittyy osapuolten välillä. Oates ehdottaa autokisaa Washington D.C:hen. Taylor esittää, että palkinto olisi "for pink slips" eli laillinen omistusoikeus häviäjän autoon.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| James Taylor | … | ajaja |
| Dennis Wilson | … | mekaanikko |
| Warren Oates | … | G.T.O |
| Laurie Bird | … | tyttö |
| Harry Dean Stanton | … | liftari |
| Charles Moore | … | poliisi |
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Two-Lane Blacktop ei ollut Suomessa teatterilevityksessä vaan sai ensi-iltansa Suomen elokuva-arkistossa kesällä 1983. Kymmenestä suomalaisesta kriitikosta seitsemän arvioi sen: yksi antoi neljä tähteä, viisi kolme tähteä ja yksi kaksi tähteä, keskiarvona 3 tähteä neljästä.[2] Televisiossa se nähtiin ensi kerran Kolmoskanavan ohjelmistossa itsenäisyyspäivänä 1987. 2010-luvulla se nähtiin Suomen tv-kanavilla peräti neljä kertaa.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Wolgamott, L. Kent: At The Movies: 'Rush' and the best racing movies ever Lincoln Journal Star. 18.9.2013. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Pistetaulukko (touko-syyskuun ensi-illat). (Arvostelijoina Asko Alanen, Pertti Avola, Mikael Fränti, Antti Lindqvist, Pentti Lumirae, Timo Malmi, Harri Moilanen, Mikko Piela, Hans Sundström ja Sakari Toiviainen.) Projektio, 1/1984, s. 2. Suomen elokuvakerhojen liitto SEKL.
- ↑ Two-Lane Blacktop Elonetissä.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Townsend, Sylvia: Bumpy Road : The Making, Flop, and Revival of Two-Lane Blacktop. University Press of Mississippi, 2019. ISBN 9781496804143, ISBN 9781496820952.