Tutkaan hakeutuva ohjus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
AGM-88 HARM F/A-18C:ssä
Brittiläinen MBDA ALARM Panavia Tornadossa

Tutkaan hakeutuva ohjus (lyh. THO, engl. anti-radiation missile) on ohjus, jota käytetään tuhoamaan vastustajan ilmapuolustuksen tutkia.[1]

Ohjuksia käytetään nykyaikaisessa sodankäynnissä heti vastustajan ilmapuolustuksen tuhoamiseen tai lamauttamiseen tähtäävän vaiheen (engl. Suppression of Enemy Air Defences l. SEAD) aikana, joka käynnistetään hyökkäyksen aloittamisen ensimmäisina tunteina. Se tavoitteena on heikentää ilmapuolustuskykyä niin, että seuraavat hyökkäysaallot onnistuvat tehtävässään vähäisin tappioin.

Tunnetuin THO on yhdysvaltalainen AGM-88 HARM (engl. High-speed Anti Radiation Missile). Teknisesti kehittyneempi, mutta HARMin syrjäyttämä samaan käyttötarkoitukseen rakennettu brittiläinen ohjus oli nimeltään ALARM. HARM otettiin sarjavalmistukseen maaliskuussa 1983. Niitä käytettiin ensimmäisen kerran Libyaa vastaan 1986 ja laajasti Persianlahdella 1991. Myös Euroopassa on valmistettu THO-tyyppisiä ohjuksia, joista ainakin Matran ja Hawker Siddeleyn yhteistyönä tuotettu AS.37 Martel.[2]

Usein käytetään nimeä Anti Radar Missile, joka on harhaanjohtavaa. Kaikki nykyiset Anti Radiation Missile tyypit voidaan myös ohjelmoida muihinkin kohteisiin kuin tutkiin. Suuret esikunnat ja johtokeskukset sisältävät paljon radiolaitteita, jotka muodostavat otollisen kohteen radiolähetteidensä takia. Tarkoitus on silti sama: Vähentää puolustuksen mahdollisuuksia ja tehdä hyökkäys helpommaksi. Siksi ei ehkä pitäisikään käyttää nimeä tutkaan hakeutuva ohjus, vaan radiosäteilyyn hakeutuva ohjus.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä aseisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.