Tulikukat
| Tulikukat | |
|---|---|
 Tummatulikukan Verbascum nigrum kukkia. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset Eudicots |
| Lahko: | Lamiales |
| Heimo: | Syyläjuurikasvit Scrophulariaceae |
| Suku: |
Tulikukat Verbascum L. |
| Tyyppilaji | |
|
|
| Katso myös | |
Tulikukat (Verbascum) on kasvisuku syyläjuurikasvien eli naamakukkaiskasvien heimossa. Tulikukkien suvussa on noin 360 alkuperäisenä Euraasiassa ja Afrikassa kasvavaa lajia. Runsaimmin lajeja on löydetty Turkista, yli 200.[1] Tulikukkien siemenet saattavat säilyttää itävyytensä kymmeniä vuosia. Kasvi on yleensä kaksivuotinen[2], mutta voidaan kasvuhormoneilla saada viljeltynä kukkimaan jo ensimmäisenä vuonna.[3]
Tulikukkalajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjoismaissa kasvavia lajeja:[4]
- italiantulikukka eli akantulikukka (Verbascum densiflorum)
- käentulikukka (Verbascum lychnitis)
- tummatulikukka (Verbascum nigrum)
- rohtotulikukka (Verbascum phlomoides)
- purppuratulikukka (Verbascum phoeniceum)
- pustantulikukka (Verbascum speciosum)
- ukontulikukka (Verbascum thapsus)
Muita lajeja:
- kreetantulikukka (Verbascum creticum)
- perhotulikukka eli kesätulikukka (Verbascum blattaria)
- hopeatulikukka (Verbascum bombyciferum)
- ranskantulikukka (Verbascum chaixii)
- kaitatulikukka (Verbascum cheiranthifolium)
- huopatulikukka (Verbascum longifolium)
- tornitulikukka (Verbascum macrurum)
- marokontulikukka (Verbascum masguindalii) (aiemmin moilikki Celsia ramosissima)
- jättitulikukka (Verbascum olympicum)
- soikkotulikukka (Verbascum ovalifolium)
- kartiotulikukka (Verbascum pyramidatum)
- vuohentulikukka (Verbascum sinuatum)
- piikkitulikukka (Verbascum spinosum)
- poimutulikukka (Verbascum undulatum)
- sauvatulikukka (Verbascum virgatum)
- Verbascum kochiiforme
Tulikukat Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa kasvaa luonnonvaraisena kuusi tulikukkalajia. Ukontulikukka on alkuperäinen ketokasvi Etelä-Suomessa ja tummatulikukka muinaistulokas vanhojen asuinalueiden tuntumassa. Purppura-, rohto-, pustan- ja käentulikukka ovat harvinaisia tulokaskasveja.[5][6]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tulikukan kuivuneita varsia voidaan kyllästää talilla ja käyttää hieman kynttilän tai soihdun tapaan valonlähteenä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Mabberley, D. J.: The plant-book. A portable dictionary of the vascular plants, second edition, s. 743. UK: Cambridge University Press, 1997. ISBN 0-521-41421-0.
- ↑ ”Tulikukat”, Piha ja puutarha, Kukoistavat perennat, s. 79-80. Weilin+Göös, 2007. ISBN 978-951-0-309991-9.
- ↑ Bruun, E. & Christensen, B.: Anis ja iisoppi – vanhoja lääkekasveja, s. 92. Tanska: WSOY, 2000. ISBN 951-0-22666-1.
- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, s. 532–533. 2. painos. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
- ↑ Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- ↑ Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila., P. & Väre, H. 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen – Lutukka 21:41–85.