Tuima-luokan ohjusvene

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tuima-luokka
Luokan nimikkoalus Tuima vuonna 1983
Luokan nimikkoalus Tuima vuonna 1983
Flag of Finland.svg
Tekniset tiedot
Uppouma 172 t (kuiva)
209 t (kuormattu)
Pituus 37,5 m
Leveys 7,64 m
Syväys 3,8 m
Koneteho 12500 hv
Nopeus 40 solmua
Miehistöä 28
Aseistus
Meritorjunta 4 x SS-N-2 meritorjuntaohjusta
Ilmatorjunta 2 x 30 mm kaksiputkista tykkiä

Tuima-luokan ohjusveneet olivat Suomen merivoimien neljän Neuvostoliitossa vuosina 1974-1975 valmistetun ohjus- ja miinaveneen muodostama alusluokka, joiden nimet olivat Tuima, Tuisku, Tuuli ja Tyrsky. Maailmalla alustyyppi tunnetaan OSA-II -luokkana. Ne korvattiin R-luokan vartioveneiden tavoin Rauma-luokan ohjusveneillä.

Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luokan aluksissa oli voimanlähteenä kolme 56-sylinteristä 3 500 kW:n tehoista tähtimoottoria. Niiden ääni oli niin voimakas, että ajon aikana sisätiloissa joutui käyttämään kuulosuojaimia. Koneiden säästämiseksi ne ajoivat omilla voimilla vain operaatioajossa, siirtokuljetukset tehtiin pitkään siten, että emälaiva Louhi hinasi niitä.

MTO-66 meritorjuntaohjusjärjestelmän vanhentuessa ohjusveneet modifioitiin miinaveneiksi. Muutostyössä Tuimasta ja Tuulesta poistettiin keskimmäinen moottori ja potkuri miinanlaskukaluston tieltä. Muutostyöt tehtiin Uudenkaupungin telakalla vuosina 19931994. Samalla veneiden nopeus laski noin 8 solmua. Tuiskulle ja Tyrskylle tehtiin pienempi muutostyö, jossa ohjusaseistus vaihdettiin miinoiksi.

Tuima-luokan ohjusveneitten kylkinumerot:

  • Tuima 11,
  • Tuisku 12,
  • Tuuli 14 ja
  • Tyrsky 15.

Alukset poistettiin vahvuudesta 2002–2003. Alukset omisti 2003–2006 ne huutokaupassa ostanut GN113 Warbird Consulting Oy. Yhdestä oli tarkoitus tulla ravintolalaiva ja toisesta vesibussi Helsingin edustalle. Kaksi muuta oli tarkoitus jättää telakalle varaosiksi.

24. lokakuuta 2006 ilmestynyt Loviisan Sanomat (www.lovari.fi) kertoi, että kaikki neljä Tuima-luokan ohjusvenettä on myyty Egyptin puolustusvoimille. Kaupassa välittäjänä toimi Patria Oyj. Puolustusministeriö myönsi materiaalille maastavientiluvat 6. heinäkuuta 2006.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]