P-15 Termit

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
P-15 Termit
P-15 termit, joka tunnetaan NATO:n piirissä nimellä SS-N-2 Styx
P-15 termit, joka tunnetaan NATO:n piirissä nimellä SS-N-2 Styx
Tyyppi meritorjuntaohjus
Projektin 205U "OSA-II" -ohjusvene kantaa neljää P-15 Termit -ohjusta. Suomen merivoimien käytössä alukset nimettiin Tuima-luokan ohjusveneiksi.

P-15 Termit (Nato-raportointinimi SS-N-2 Styx, GRAU 4K40) on 1955–1960 Neuvostoliitossa KB Radukassa kehitetty meritorjuntaohjus.

Neuvostoliiton voimakkaan meritaisteluohjus-kehitystyön pääsyy oli sen selvästi länsivaltoja heikompi laivasto. Kiinnostusta lienee lisännyt myös juuri toisessa maailmansodassa lyödyn Saksan sodanaikainen edistyksellinen ohjusteknologia. Ohjus otettiin palveluskäyttöön 1960.

Ennen P-15:tä käyttöön olivat jo tulleet laivoihin sijoitettu, lyhytikäiseksi jäänyt KSŠtš (КСЩ) (SS-N-1 Scrubber), Tu-16-pommittajien kantama KS-1 Kometa ja P-6 (SS-N-3 Shaddock).

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjuksen lähtömoottori on kiinteäajoaineinen. Varsinainen lentomoottori käyttää nestemäistä polttoainetta, kerosiinia ja typpihappoa, jonka avulla ensimmäinen 2300 kg:n painoinen malli saavuttaa kohteen 45 kilometrin etäisyydeltä ja kantaa mukanaan 454 kg:n panssarinläpäisevän onteloräjähteen. Myöhemmät kehitysversiot nostivat massan 2600 kg:n ja kantaman jopa 100 kilometriin. Termit on aliääninen ohjus, nopeuden ollessa suurimmillaan 0,9 Mach.

Ohjuksen hakupäänä oli ensimmäisessä versiossa tutka, joka käynnistyi 12 km:n päässä arvioidusta kohteesta ja hakeutui aina voimakkaimpaan kaikuun.

Ohjusta kehitettiin edelleen ja vuonna 1965 käyttöön otettiin P-15U (SS-N-2b), versio, joka aseisti Osa-II-ohjusveneet, joita valmistettiin yli 400 kpl. Vuonna 1972 otettiin käyttöön P-15M (SS-N-2c), jossa oli kehittyneempi hakupää ja uusi turvallisempi polttoaine.

Kiina sai ohjusteknologian 1959 ja alkoi rakentaa omia ohjuksia 1974. Kiinalaisvalmisteisten Termitiin perustuvien ohjusten NATO-nimikkeet ovat CSS-C-2 Silkworm/Sea Eagle ja CSS-C-3 Seersucker/Silkworm. Ominaisuuksiltaan ne vastaavat hyvin pitkälti Termitiä. Näitä ohjuksia käytettiin erityisesti Iranin–Irakin sodassa ja Persianlahdella muutenkin, esim. yhdysvaltalaisia aluksia vastaan.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Termit on myös ensimmäinen meritaisteluohjus jolla on taistelussa upotettu isompia aluksia. Kuuden päivän sodan jälkimainingeissa lokakuussa 1967 egyptiläiset 183R-ohjusveneet ampuivat neljä ohjusta kohti israelilaista Eilat-hävittäjää. Lähestyvät ohjukset havaittiin aluksella kuitenkaan kykenemättä vastatoimiin. Kaksi tai kolme ohjuksista osui Eilatiin upottaen sen.

Jom kippur -sodassa ohjuksen käyttö jatkui, arabiliittouman ampuessa niitä useita kymmeniä, saavuttamatta kuitenkaan yhtä merkittävää menestystä. Vuoden 1973 Latakian taistelussa israelilaiset pystyivät hämäämän ohjuksia tutkahäirinnällä ja ilmaan laukaistavalla metallisilpulla (engl. chaff).[1] Israelilaiset upottivat kolme syyrialaisten ohjusvenettä.

Vuonna 1971 Intia käytti Termitejä Pakistanin laivastoa vastaan upottaen hävittäjä Khyberin, ja pienempiä aluksia.[2] Termit ja sen kiinalaiset kopiot olivat käytössä molemmilla osapuolilla Irakin ja Iranin välisessä sodassa 1980–1988.

Termit oli käytössä Suomen merivoimien Tuima-luokan ohjusveneissä nimikkeellä Meritorjuntaohjus 66 (MtO 66). Veneet rakennettiin Neuvostoliitossa 1974–1975. Ohjusjärjestelmän vanhennuttua 1990-luvun alussa, eikä enää vastatessa nykyisiä tarpeita, siitä luovuttiin ja veneet muunnettiin miinaveneiksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta P-15 Termit.