Traunviertel

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Traunviertel
Traunkreis
Blick-auf-Windischgarsten.jpg
Traunviertel Ylä-Itävallan kartalla
Traunviertel Ylä-Itävallan kartalla

Koordinaatit: 47° 50′ 0″ N, 14° 5′ 0″ E

Valtio Itävalta Itävalta
Osavaltio Ylä-Itävalta
Hallinto
 – suurin kaupunki Linz
Pinta-ala 2 516,43 km2[1][2] tai 3 670,53[3] km²
Väkiluku (2019) 237 884[2][4] tai 256 701[3]
Lyhenteet
 – NUTS AT315[1][2]
traunviertel.at

Traunviertel, myös Traungau[5] (kutsutaan myös Traunkreis[6], kirjaimellisesti: Traunneljännes t. Traunkvartal) on perinteinen hallinto- ja erillinen kulttuurialue Itävallan luoteisessa[7] Ylä-Itävallan osavaltion kaakkoisosassa.[3] Tämän Traunjoen valuma-alueella sijaitsevan ja joen mukaan nimensä saaneen historiallisen maakunnan nykyinen laajuus virallistettiin 1800-luvulla. Alueen nimi on perinteinen ja kansankielinen ja sen vuoksi sen rajat vastaavat vain karkeasti poliittisten tai hallinnollisten yksikköjen rajoja.[6]

Sijainti ja kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Traunviertel on suurin Ylä-Itävallan neljästä erillisestä luonnon- ja kulttuurialueesta, joihin kuuluvat vielä Innviertel, Hausruckviertel ja Mühlviertel.[6] Traunjoesta itään Enssiin saakka ulottuva[8] historiallinen Traunviertel rajoittuu luoteessa Hausruckvierteliin, etelässä Salzburgiin ja Steiermarkiin sekä Ala-Itävaltaan, tarkemmin Mostvierteliin.[6] Maantieteellisesti Traunviertel on Salzkammergutin itävaltalainen osa[3] sisältäen sen itäosat.[6] Täällä sijaitseva Ylä-Itävallan pääkaupunki Linz on alueen suurin ja kivääreistään tunnettu Steyr toiseksi suurin kaupunki.[9]

Kremsmünsterin luostari
Pyhän Florianin luostari

Alunperin Traunviertel ulottui Tonavaan, Ennsiin, Alppien reunukseen ja Hausruckin kukkuloille asti, mutta nykyisin se kattaa Gmundenin ja Vöcklabruckin piirien lounaisalueet. Traungau on osa Traunvierteliä ja Wels-Lambach Hausruckvierteliä. Edelleen Traunvierteliin kuuluu Tonavan, Ennsin, Alppien ja Hausruckin välinen ala-Traunin, Welser Heide- ja Traun-Enns-Riedelland alueita, joiden korkeus merenpinnasta on 80:stä 300-400:aan metriin.[5] Yhdessä pohjoisten kalkkikivi-Alppien (0,96% alueen pinta-alasta[3]) ja Salzkammergutin vuorten, Wolfgangsee-, Attersee-, Traunsee- ja Hallstätter See-järvien, Hallstatt, Scharnstein, Gosau, Bad Goisern, Ebensee, Bad Ischl, Almtal kuntien ja Kalkalpen kansallispuiston kanssa aluetta pidetään Itävallan kauneimpana. Se on tunnettu myös perinteisistä paikallisista tuotteistaan, kuten Gmundenin keramiikasta ja Bad Ischlin suolapitoisista lähteistä ja kylvyistä.[10]

Traunviertelin jäätikön moreenijäämistä muokkautunut maaperä on yksi Itävallan parhaimmista ja alueen hedelmällisillä pelloilla viljellään vehnää, ohraa, sokerijuurikasta ja maissia. Alueen pinta-alasta 55,98% on metsää ja 23,65% peltoja että laitumia.[3] Traunviertel on tärkeä talousalue ja lukuisat teollisuuskeskukset kuten Linz, Steyr, Traun, Wels, Lambach, Vöcklabruck, Lenzing jm. sijaitsevat alueen pääliikennereittien Westbahn, West Autobahn ja Linz-Salzburg-päätien varrella. Poliittisesti Traunviertel koostuu neljästä piiristä: Steyr-Land, Gmunden, Kirchdorf an der Krems ja Steyr (kaupunki).[3] Steyriä ja Kirchbergiä pidetään portteina Salzkammergutiin ja Kalkalpenin kansallispuistoon. Alueen kaupunkien tavoitteita on muunnettu vuosisatojen ajan Steiermarkin (Eisenwurzen) rautamalmin jalostuksen ja kaupankäynnin mukaan. Tunnettuja kylpylöitä Traunviertelissä ovat Bad Schallerbach, Bad Hall ja Bad Wimsbach-Neydharting, historialliskulttuurisia nähtävyyksiä ovat Schlierbachin ja Kremsmünsterin luostarit, Ennsin kaupunki ja Pyhän Florianin luostari lähempänä Linziä.[5] Pohjoinen Traunviertel koostuu pääasiassa lähiöistä, moottoriteistä, Hörsching-lentokentästä ja Ansfelden-Haidin ympärille keskittyneistä ostoskeskuksista.

Lyhyt historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinaisista ajoista lähtien Traunsee ja Hallstate välillä löydetyt kivisuolaesiintymät tuottivat niin paikallista tärkeintä rikkautta, kivisuolaa kuin huomattavia tuloja alueen omistajille. Alueen kehittämistä auttoi huomattavasti Tonava, josta tuli tärkeä kuljetusväylä.[11] Jo ennen ajanlaskumme alkua paikkakunnalla arvellaan olleen vilkas suolakaivos, joka teki Hallstattista taloudellisen ja kaupallisen keskuksen. Alun perin alue oli Traungau-maakreivien omaisuutta ja kuului Steiermarkin herttuakuntaan vuoteen 1254 saakka.[3] Böömin kuninkaan Ottokar II: n ja Unkarin kuninkaan Béla IV: n välisessä Ofenin perustamissopimuksessa v. 1254 Traunviertel erotettiin Steiermarkista ja siitä tuli "Ennsin yläpuolella olevan maan" e. nykyisen Ylä-Itävallan historiallinen ydin.[12]

Traunvierteliä pidetään kahden paitsi maailman-, myös Itävallan historian kannalta tärkeän tapahtuman keskipisteenä, jolloin toisaalta täällä on löytynyt suolaa ja toisaalta täällä julistettiin sota. Suolan tuotannon arvellaan hiipuvan Aleksanteri Suuren aikoina ja se todennäköisemmin johtui luonnonkatastrofista. Mutta muutaman vuosisadan päästä, roomalaisten aikana, Hallstattista tuli jälleen tunnettu ja suosittu.[8] Onni kääntyi uudestaan 1800-luvun alussa, kun suola yhtäkkiä loppui. Kun sitä ei ollut kaupallisesti saatavana, suolakylpy korvasi sen.[11] Vuorten ja järvien välisen Traunviertel-alueen onnistui tulla suosituksi taiteilijoiden, runoilijoiden ja säveltäjien keskuudessa. Menestyneet kauppiaat ja aristokraatit houkuttelivat tänne luovia vaikuttajia, jotka vuorostaan ylistivät suolakylpyjä, joille luonto oli jättänyt tarpeeksi suolaa, ja niiden parantavia ominaisuuksia. Joten vähitellen alue muuttui lomakohteeksi, jossa Bad Ishlin vuoristomuta- ja balneologisen kuntoutuksen keskus ja sen kanssa Salzkammergutin lomakeskusalue alkoivat vastaanottaa vieraita ympäri vuoden.[11]

Nykyisin Hallstatt-Dachsteinin kulttuurimaisema sisällytettiin vuonna 1997 Unescon maailmanperintöluetteloon[11] ja sen kuuluisat suolakaivokset ovat maailman vanhimpia.[8]

Toinen historiallinen tapahtuma liittyy Bad Ischliin, josta Habsburgit, etenkin täällä useita kymmeniä kesiä viettänyt keisari Franz Joosef, olivat tehneet itselleen biedermeier-ajan terveyskeskuksen ja kesäasuinpaikan. Täällä Frans Joosef tapasi Baijerin Elizabethin eli Sissin, rakastui häneen ja he menivät kihloihin vuonna 1853.[9] Rakennuksesta, jossa kihlaus solmittiin, tuli kaupungin museo. Ulkoministeri ja Serbian fanaattinen vastustaja Leopold von Berchtold saapui keisarilliseen huvilaan 28. heinäkuuta 1914. Hän toi keisarille uutisen siitä, että Serbia oli hyökännyt Itävalta-Unkariin ja pyysi hallitsijaa allekirjoittamaan sodanjulistuksen Serbialle, silläkin uhalla että se johtaisi suurvaltojen väliseen sotaan.[13] Tämä oli ensimmäisen maailmansodan alku Bad Ischlissa, Traunviertelissä. Berchtoldin arvellaan keksineen esittämänsä raportin, joka poistettiin välittömästi sotajulistuksesta, kun ministeri oli saapunut takaisin Wieniin. Lähes 66 vuotta tuolloin hallitsijana toiminut Franz Joseph lähti julistuksen jälkeisenä päivänä Bad Ischlistä eikä koskaan palannut tänne ja tätä pidetään hänen viimeisenä kesäviettona Traunviertelissä.[8] Nykypäivänä huvila kuuluu edelleen Habsburgien perillisille.[11]

Bad Ischl on historiansa aikana herättänyt maailmanyhteisön huomion kuuluisilla vierailijoillaan. Niiden joukossa oli Itävallan ulkoministeri Klemens von Metternich, joka hoiti Euroopan poliittisen uudelleenjärjestelyn Napoleonin sodan jälkeen vuonna 1815. Vuonna 1827 tiedoitettiin paikallisten suolakylpyjen parantaneen maineikkaan sotapäällikön, arkkiherttuan Franz Karl Joseph von Habsburgin ja hänen vaimonsa Sophien hedelmättömyyden. Franz Lehár, operettien "Iloinen leski" ja "Hymyn maa" säveltäjä esiintyi ja vietti elämänsä viimeiset hetket Bad Ischlissä. Nykyisin Itävallan musiikkifestivaaleista tunnetuimpia ovat heinä-syyskuussa täällä järjestettävät Operetta-festivaalit. Täällä asui näyttelijä ja operettien tenori Alexander Girardi ja edelleen kirjallisuuden että juorun aiheena oleva näyttelijä Katharina Schratt, jolla oli pitkäaikaiset yksityiset suhteet keisari Franz Joosefiin[9] ja jolle keisari käski Kaiserville kesäasuntonsa lähistölle rakentaa talon ja niiden väliin salaisen polun.[11]

Toisen maailmansodan aikana Traunviertelin Ebenseen kuntaan perustettiin natsi-Saksan Mauthausen-Gusenin keskitysleirin Ebensee-haaraleiri.[11]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikivoyage

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Gliederung Österreichs in NUTS-Einheiten (Itävalta on jaettu NUTS-yksikköihin) 1.1.2017. Statistik Austria. Viitattu 25.6.2020. (saksaksi)
  2. a b c Gliederung Österreichs in NUTS-Einheiten. Gebietsstand 1.1.2019 (Itävalta on jaettu NUTS-yksikköihin. Alueen tilanne 1.1.2019) 11.6.2019. Statistik Austria. Viitattu 25.6.2020. (saksaksi)
  3. a b c d e f g h Traunviertel: Unternehmen (Traunviertel) 2019. simil.io Newsletter. Viitattu 25.6.2020. (saksaksi)
  4. Traunviertel - AT315 Inštitút zamestnanosti. Viitattu 25.6.2020. (saksaksi)
  5. a b c Traunviertel Österreich-Lexikon. TU Graz. Viitattu 25.6.2020. (saksaksi)
  6. a b c d e Traunviertel in Upper Austria: Travel Guide for the Upper Austrian Quarters (Traunviertel Ylä-Itävallassa: Ylä-Itävallan neljänneksien matkaopas) TourMycountry. Austria culture& travel guide. Viitattu 25.6.2020. (englanniksi)
  7. Pieni Tietosanakirja / IV. San Remo - Öölanti 1925-1928. Projekt Runeberg. Viitattu 25.6.2020.
  8. a b c d Das Traunviertel- Ein steirisches Stück Österreich? (Traunviertel - palanen Itävallan Styriaa?) 20.5.2019. Taterman. Mittelafterliches Event Magazine (Keskiaikainen tapahtumalehti). Viitattu 25.6.2020. (saksaksi)
  9. a b c Верхняя Австрия (Ylä-Itävalta) mundo.pro. Viitattu 25.6.2020. (venäjäksi)
  10. Traunviertel, Austria In my region. Viitattu 25.6.2020. (englanniksi)
  11. a b c d e f g Верхняя Австрия, Край на Дунае (Ylä-Itävalta, Tonavan aluetta) 25.2.2017. Атлас. Целый мир в твоих руках № 366 (Atlas. Koko maailma on käsissäsi nro 366). Viitattu 25.6.2020. (venäjäksi)
  12. Traunviertel, Traungau Austria-Forum. Viitattu 25.6.2020. (saksaksi), (englanniksi)
  13. Austria Encyclopædia Britannica. Viitattu 25.6.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]