Transsendentaalinen idealismi
Transsendentaalinen idealismi (myös kriittinen idealismi tai formalistinen idealismi) on idealistinen oppi, jonka saksalainen filosofi Immanuel Kant perusti. Sen mukaan aineelliset oliot ovat ilmiöitä (fenomenon), jotka syntyvät mielen aprioristen ehtojen tuloksena, eivätkä näin ollen ole olemassa ihmisen ulkopuolella sellaisina kuin ne havainnoidaan. Oliot itsessään (Ding an Sich, noumenon) ovat transsendentteja eli tietokyvyn ulkopuolella, mutta mieli konstruoi eli rakentaa ne omien psyykkisten ehtojensa mukaan.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kant esitteli idealisminsa ensimmäisen kerran tunnetuimmassa teoksessaan Puhtaan järjen kritiikki (1781). Kantin transsendentaalisella idealismilla oli valtava vaikutus häntä seuranneeseen saksalaiseen filosofiaan, mutta välittömästi hänen jälkeensä alkoivat väittelyt siitä, kuinka oppia tulisi tulkita. Kant oli erottanut näkemyksensä oman aikansa realismista ja idealismista, mutta filosofit eivät ole aina olleet yksimielisiä siitä, minkä eron Kant tarkkaan ottaen teki.
Kenties paras tapa lähestyä transsendentaalista idealismia on tarkastella, kuinka Kant ymmärsi sen kuinka tarkastelemme (saksaksi anschauen) olioita. Kant katsoi, että aika ja avaruus ovat intuition (Anschauung) itsensä muotoja, joiden kautta meidän on havaittava oliot, sen sijaan että ne olisivat ”olevia sellaisenaan”, empiirisesti välittyneitä ilmentymiä (Erscheinungen), ominaisuuksia, jotka kiinnitämme olioihin ne havaitessamme, tai substantiaalisia entiteettejä. Aika ja avaruus ovat siis siinä mielessä subjektiivisia, mutta kuitenkin välttämättömiä esiehtoja kaikkien olioiden olemassaololle siinä määrin kuin oliot ovat ilmentymiä eivätkä ”olevia sellaisenaan”. Ihmiset siis välttämättä havaitsevat kaikki oliot aika-avaruudellisesti, ajassa ja paikassa. Kant käsitteli tätä teoksensa osassa nimeltä ”Transsendentaalinen estetiikka”, joka tutkii ihmisen aistikyvyn apriorisia esiehtoja, eli niitä kykyjä, joiden avulla oliot ymmärretään. Seuraava osa, ”Transsendentaalinen logiikka”, käsittelee sitä, kuinka olioita ajatellaan.
Transsendentaalinen idealismi vastaan transsendentaalinen realismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kant erotti kriittisen filosofiansa dogmaattisesta ja skeptisestä filosofiasta tekemällä eron transsendentaalisen idealismin ja transsendentaalisen realismin välille. Hän katsoi, että kaikki oliot, joista on mahdollista saada tietoa kokemuksen kautta, ovat vain fenomenaalisia ilmentymiä, joilla ei sellaisinaan ole itsenäistä olemassaoloa ajatustemme ulkopuolella.[1] Transsendentaalisen realistin tulee Kantin mukaan pitää ilmentymiä transsendentin todellisuuden epätäydellisinä varjoina. Esimerkkinä tällaisesta asenteesta olisivat mm. John Locke ja Gottfried Leibniz. Kantin mukaan transsendentaaliset realistit tekevät tämän virheen, koska he pitävät aikaa, avaruutta ja olioita samanlaisina, transsendentisti tosina. Realistit voivat tehdä erottelun vain olioiden (yleensä) ja ajatusten välille. Seurauksena realisti joutuu aina ihmettelemään, vastaako hänen ajatuksensa todella olioita. Siksi transsendentaalisen realistin tulee olla myös empiirinen idealisti, koska aistiemme tarjoamat ilmentymät ovat todellisuudessa vain mielessämme olevia ajatuksia. Transsendentaalisena idealistina Kant sen sijaan pitää aistiemme muodostamia olioita empiirisesti todellisina, eli todellisina niiden ehtojen mukaan, jotka ajattelumme ja intuitiomme kyvyt määräävät. Näin transsendentaalinen idealisti on samalla empiirinen realisti.
Adjektiivin ”transsendentaalinen” itsensä Kant määritteli seuraavasti: transsendentaalista on kaikki tieto, joka koskee, ei olioita, vaan sitä tapaa jolla voimme tuntea oliot, jopa ennen kuin koemme ne.[2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kannisto, Toni: Kant: Transsendentaalinen idealismi Logos-ensyklopedia. Filosofia.fi.
