Torsten Nilsson (säveltäjä)
Torsten Nilsson (21. tammikuuta 1920 Höör – 24. syyskuuta 1999 Tukholma) oli ruotsalainen säveltäjä, urkuri ja kuoronjohtaja.[1][2]
Nilsson suoritti urkurin, kanttorin ja musiikinopettajan tutkinnot Tukholman kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa. Lisäksi hän opiskeli siellä sävellystä ja kontrapunktia Melcher Melchersin johdolla. Samanaikaisesti hän suoritti pianonsoiton opintoja Karl Wohlfartin johdolla.[2] Hän oli myös Alf Linderin urkuoppilaana.[1] Vuosina 1962–1982 Nilsson työskenteli kirkkomuusikkona Tukholman Oscarskyrkanissa palveltuaan aiemmin Köpingin kirkkoa ja Helsingborgin Pyhän Marian kirkkoa.[2]
Alun perin Nilsson keskittyi lähinnä hengellisen musiikin säveltämiseen. Hänen hengellisten teostensa joukossa on urkusävellyksiä, soololauluja, motetteja, kuoroteoksia ja kirkko-oopperoita. Myöhemmin Nilsson laajensi genrevalikoimaansa; hänen maalliseen tuotantoonsa kuuluu esimerkiksi kaksi pianokonserttoa. Tyylillisesti Nilsson kehittyi uusbarokin ja uusklassismin kautta sarjallisuuteen, josta eteni vapaaseen, ekspressionistiseen tyyliin improvisatorisin piirtein. Nilsson perehtyi kaksitoistasäveljärjestelmään Anton Heillerin johdolla Wienissä. Hänelle tärkeä yhteistyökumppani oli urkuri Karl-Erik Welin. Kuoronjohtajana hän johti usein Ruotsin radion kuoroa (Radiokören).[2]
Nilsson opetti Uppsalan yliopistossa, Tukholman teologisessa instituutissa ja Tukholman musiikkipedagogisessa instituutissa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Torsten Nilsson Svensk Musik
- ↑ a b c d Torsten Nilssons samling Svensk mediedatabas
| ||||||||||||||
